Vaivatonta

23+5

Tiistaista on näköjään muotoutunut kirjoituspäivä. Olen huomannut, että kirjoitustahtini on viime aikoina harventunut huomattavasti. Kyse ei ole suinkaan siitä, ettenkö ajattelisi raskautta tai myttysen kasvua tai muuta ajankohtaista asiaa. Ehkä ennemminkin kyse on siitä, että odotus on muuttunut selkeästi odotukseksi. Odotan sitä, että aika kuluu. Odotan seuraavaa neuvolaa. Odotan tulevia hankintoja (tai että pääsisi johonkin liikkeeseen käymään ja katselemaan esim. vaunuja). Odotan sitä, että pääsen laittelemaan kotia vauvaa varten kuntoon.

Maha on kasvanut viime viikkoina hurjaa vauhtia. Nyt se on oikeasti tiellä kenkiä laittaessa ja muutenkin kyykistellessä. Kaikenlainen kumartelu aiheuttaa ähinää ja esimerkiksi pyörän renkaiden pumppaus osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, kun tuntui ettei meinannut saada henkeä.

Maha myös aiheuttaa yllättävän hankaluuden, minun on vaikea löhötä sohvalla. :D Olen tottunut löhöämään sohvalla puoli-istuvassa (epäergonomisessa) asennossa sohvan divaaniosalla. Nyt kuitenkin puoli-istuva asento on huono, sillä jotenkin maha puristuu kasaan ja olo muuttuu äkkiä tukalaksi. Selällekin on hankala saada tukea (jota en ole ennen huomannut kaipaavani). Täytyy ehkä kantaa takkahuoneesta nojatuoli olohuoneeseen tai lakata katsomasta televisiota ja siirryttävä elävän tulen ja lehtien ja kirjojen ääreen takkahuoneeseen.

Olen onnellinen siitä, että minulla ei vieläkään ole ilmennyt mitään oikeita vaivoja. Ei mitään sellaista siis, mikä aidosti hankaloittaisi elämää. Hyvä niin! Innoissani odotan jo sitä, että pääsen kunnolla pihahommiin ja toivon, että kykenisin istuttelemaan kasvimaan ennen kuin mahasta tulee oikeasti jättikokoinen ja vaikea.

Myttynen möyriskelee mahassa nyt jo varsin säännöllisesti. Joka päivä tuntuu myllerrystä, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Satunnaisesti olen tuntenut liikkeitä myös mahan läpi kädellä. Jostain syystä koen vielä vieraaksi sen, että pitelisin kättä vatsalla liikkeitä kytäten. Iltaisin nukkumaan mennessä tulee kokeiltua, mutta muuten ei juurikaan.

Viime viikolla poikkesin yhden kaupunkityöpäivän jälkeen katselemassa vaunuja. Kyseessä oli ensikosketus kärrymaailmaan, joten asia jäi ilman muuta hautumaan. Sain katsastettua Emmaljungat, Briot ja Orat. Sellainen asia selvisi, että todennäköisesti hankimme isot, tukevat ja lämpimät "kotivaunut" ja erikseen sellaiset tukevahkot matkarattaat, johon pienenkin vauvan saa pehmeässä kantokopassa mukaan. Matkarattaat kulkevat sitten jatkuvasti autossa, sekä kauppamatkoilla, että kesäisillä ja lyhyemmillä kyläreissuilla. Sen verran valtavia olivat nuo isot vaunut kasattunakin, ettei niitä ihan päivittäin mielellään autoon pakkaile. Pääsiäislauantaina on edessä sitten isompi vaunumaraton, kun otan mukaani kaksi hyvää ystävääni (molemmat pienten lasten äitejä) ja käymme katsastamassa excelini loput vaunumerkit. Saa nähdä millainen saldo siltä reissulta jää käteen. :)

Töissä loppuaika on aika kiireistä, mutta pitää sisällään paljon tosi kivoja töitä. Hyvä niin! Jäljellä on 39 työpäivää, mikä tuntuu kyllä todella vähältä.