Jännittää

25+0

Onpas jotenkin ihmeellistä, että minua on alkanut jostain syystä jännittää perjantain neuvola. Tuntuu, että edellisestä kerrasta on vaikka kuinka kauan aikaa (vaikkei oikeesti ole kuin kuukausi). Luvassa on paljon asiaa
- uusi neuvolatäti (se "oikea" täti on siis tähän saakka ollut vuorotteluvapaalla)
- ensimmäinen sf-mittaus
- uudet painonnousulukemat
- uudet veriarvot (onko Hb noussut?)
- lisäksi saadaan kelan paperit äitiyspakkauksen hakemista varten
- aion kysellä synnytyssairaalasta
- kaiketi saadaan myös neuvolalääkärille aika.

Kovasti paljon asioita ja jostain syystä jännittää, vaikkei mitään erityistä syytä pitäisi olla.  Toivottavasti mies pääsee mukaan. Se selviää tänään.

Raskausviikkoja naksahti tänään taas yksi lisää kun kahdeskymmeneskuudes viikko alkoi. Hurjaa, miten vauhdilla ja hitaasti yhtä aikaa aika kuluu. Painoa on ainakin kertynyt taas. Tänä aamuna kotivaaka näytti jo lähelle 66 kg, mikä on puolitoista kiloa enemmän kuin viime punnauksella. Saa nähdä onko viime kerralla mitattu painonkerrytyksen 800 g viikkotahti jatkunut. Painon kertymisen huomaa kyllä jo viikottaisesta mahakuvastakin. Maha on alkanut entistä enemmän haitata myös päivittäisiä rutiineja. Kengännauhojen solmiminen on jo haastavaa, samoin sukkien laitto.

Viime viikot ovat olleet todella hektisiä. Sekä töissä että kotona. Välillä olen nukkunut useitakin öitä peräkkäin TODELLA huonosti, kun asiat vaan pyörivät päässä. Sen seurauksena väsyttää aika lailla. Tiedostan, että menoa pitää rauhoittaa. Mielellään jo ennen kuin kroppa siihen pakottaa. Kuitenkin vain menen ja touhuan... Saa nähdä koska rauhoittuminen nousee oikeasti tajuntaan.

Entä jos jokin meneekin pieleen? Entä jos ei päästäkään käyttämään meidän vaunuja myttyselle? Entä jos emme koskaan tapaakaan myttystä tai entä jos emme koskaan saa tietää millainen pieni ihminen hän on? Ajatuskin siitä, että joutuisimme luopumaan myttysestä, tuntuu kerta kaikkiaan kammottavalta. Toisaalta taas tuntuu kaukaiselta, että meillä saattaa ihan oikeasti olla reilun kolmen kuukauden kuluttua vauva.

Ihmeellinen on ihmisen mieli, kun kaikenlaisia pelkoja vaan vilisee, vaikkei pitäisi olla mitään syytä edes.