Alakulovulaatio

Olen jo usean kierron aikana huomannut, että nimenomaan ovulaation aikaan olo tuntuu kovin alakuloiselta. Eihän sen näin pitäisi mennä?? Eikös ovulaation aikaan kuuluisi olla voimainsa tunnossa, kauniina ja kukkeana? Minulla taas maailman huonot piirteet tuntuu läsähtävän naamalle ja nojaavan raskaana päälle. Pienet asiat saavat itkemään ja tekisi mieli käpertyä peiton alle ja nukkua paha mieli pois. Arkiset askareet tai työt eivät jaksa kiinnostaa, edes metsälenkit koirien kanssa ei paranna oloa kuin hetkeksi.

Johtuuko tämä siitä, että vauvantekohommat on pitkittyneet ja ovulaatioaikaan kohdistuu paineita ja odotuksia? Sitä kai jotenkin pelkää, että tilaisuus menee taas kerran ohi ja ei ole tehnyt kaikkea mahdollista edesauttaakseen unelmansa toteutumista...

Mahtaakohan muilla olla samanlaisia tuntemuksia? Kaikkitietävä google ei ainakaan löytänyt hakusanoilla "ovulaatio masennus" mitään, mikä olisi kertonut vastaavista kokemuksista. PMS aikaan masennus on kyllä yleistä...

Jotenkin odotan jo sitä aikaa, kun "meidät vapautetaan" pakollisista petipuuhista ja vauvatekohommat siirtyy makuuhuoneesta lääkärin vastaanotolle.

Ja niin iso-O oli tällä kertaa ilmeisesti vasta eilen (tiistaina), vaikka luulin sen menneen jo sunnuntaina. Uimareita on lähetetty kohti paksunahkaista munaa viimeksi sunnuntaina, joten toiveet ei ole kovin korkealla. Se hyvä puoli tässä on, että näillä näkymin Puregon-pistelyä ei tarvitsekaan aloittaa mökki/telttailureissulla.

Paksunahkainen muna

Munimisaika alkaa olla vihdoin käsillä. Kierto venyy jälleen luomumeiningillä lähelle 40 päivää... Pyh ja pah niille ajatuksille, että clomeista olisi jotain hyötyä vielä kuurin päättymisen jälkeenkin. Lääkäri sanoi viime käynnillä, että pitkällä kierrolla kypsyvät munat on todennäköisesti heikkolaatuisia ja "paksunahkaisia" eikä hedelmöttymistä siksi välttämättä tapahdu, vaikka ajoituksessa oltaisiin kuinka hyvin hajulla. Nyt ajoitus on ollut kohdillaan ja vauvanteko ei ole tuntunut edelleenkään työltä. :) Hyvä niin.

Pilvilinnojakaan en ajatellut rakennella nyt, kun on ihan rautalangasta väännetty, että (luomu)onnistumisen todennäköisyys ei taida kummoinen olla.... Tosin tähän yhteyteen on kiitettävä onnenkantamoista rohkaisevasta kommentista aiempaan postaukseeni. Kaikkihan on mahdollista jos sattuu hyvä tsägä. Eli summa summarum... katsellaan kuinka korkealle pilvilinna tällä kertaa ehtii nousta.

Irtoaisi nyt viimein tämä muna, niin päästäisi jatkamaan kohti pistosaikaa. Tuleva taitaa vähän jännittää... Piikit ja pistämisen haasteet ovat tulleet jo parina yönä uniinkin. Joku varmaan muuten tietää, että kuinka tarkkaa on, että pistäminen tapahtuu samaan aikaan joka päivä? Nyt nimittäin näyttää siltä, että ollaan "kenttäolosuhteissa" (eli telttailu/mökkireissulla) juuri kun pitäisi pistää toinen ja kolmas pistos... Jaiks.

Projekti liittyi projektiin

Meidän vauvaprojekti liittyi mukaan eri blogien yhteiseen projektiin, jonka tavoitteena on saattaa kaikki projektilaiset raskaaksi. Projekti jatkuu lokakuun loppuun saakka nimellä "Kuuran tullen kukkimaan" ja projektin vetäjänä toimii Caudensia. Projektilaisten kuulumisia voi käydä kurkkimassa vetäjän blogista.

Olen lukenut alusta loppuun ja jäänyt seuraamaan useaa blogia (kuten linkkilistasta voi päätellä) ja näin ollen seuraillut sivusilmällä aiempia projekteja. Samalla olen ajatellut, että miksei liittyisi mukaan. Nyt käynnistyneellä projektilla on hieno nimi. Caudensian mukaan raskaana olevat naiset kukkivat ja siitä olen täysin yhtä mieltä. Kyllä minäkin joskus? Toivotaan, että tästä projektien projektista tulee tuottoisa kaikille osallistujille ja pääsemme kuurankukkasina kukkivien joukkoon.

Hyvä meininki

Hahaa! Pitkästä pitkästä aikaa on ollut meneillään kierto, jossa en ole jatkuvasti tietoinen siitä, mikä kierron päivä on meneillään ja missä juuri NYT pitäisi tuntua. On (ehkä) mennyt jopa kokonainen päivä, etten ole ajatellut lapsihaavetta / vauvakuumetta / biologista kelloa (miksiköhän tätä kokonaisvaltaista voimaa nyt sitten pitäisikään kutsua...). En tiedä koska sellainen päivä olisi ollut viimeksi? Puolitoista vuotta sitten??

Aika mukavaa. Loma ja pakollinen "taukokierto" on iloinen asia.

Pupukalenterissa on pieniä pupuja näihin aikoihin, sen tiedän. Ja kalenteria on päästy noudattamaan ihan vapaaehtoisesti. Ensi viikolla alkaa taas arki ja työt. Sitten taas katsellaan ja odotellaan ja tutkaillaan ja sitten päästäänkin jo pistelemään. Uusi ja erilainen syksy tulossa.

Hyvät fiilikset. Eilen sanoin miehellekin, että juuri nyt musta tuntuu, että voidaan piankin onnistua. Onnistuttiinhan me jo melkein...

Projekti käyntiin

Nonniin... Nyt on käyty polilla. Lääkäri oli mukava, puhui kauhealla vauhdilla ja selitti eteenpäin. Se katsoi meidän paperit läpi ja totesi, että hyvin teillä on nää kaikki jo tutkittuna ja ainoa pieni häiriöntynkä näyttäisi olevan ovulaatiossa. Eli niin kuin toivoinkin.

Sitten jatko... Nyt lähdetään piikittämään Puregonia sitten. 50 IU annoksella päivittäin ja ultraseurantaa tarpeen mukaan. Tänään on kp 5 ja olisin voinut jo aloittaa tässä kierrossa, mutta kun mulla on työmatka juuri siinä kun pitäis seurantaa tehdä (eli oon siis ens viikolla su-ke keskellä lomaa työmatkalla) niin päätettiin, että aloitetaan vasta seuraavalla kierroksella sitten.

Puregonin on määrä kasvattaa hyviä ja laadukkaita munia ja sitten mennään luomusti eteenpäin. Ei siis inssiä vielä, mikä on se kohta tässä hommassa mitä en ihan tajua... Kuulemma ensin katotaan näin pari kertaa ja sitten lähdetään insseihin pari kierrosta ja sitten eteenpäin jos tarvii.

Summa summarum, olen ihan tyytyväinen, että asiat etenee, mutta vähän ihmetyttää, että kalliit puregonit pistetään ja silti mennään vaan normaalisti vaikka olen tähänkin asti ovuloinut...

hmmm... ehkäpä meikäläiset munat ei sitten ole olleet tarpeeksi laadukkaita ja siksi ei oo tärpännyt vaikka ajoitukset onkin olleet kohdillaan. Kai tämä voi sitten auttaa? Enivei päästään eteenpäin ja ens kierrossa alkaa tapahtua jotain ja sitten joka kierrossa siitä eteenpäin jotain.

Käytiin samantien hakemassa ampullit kuutta pistämistä varten. Tuota pistämistä täytyy vähän harjoitella. Vaikka appelsiiniin. ;) Terveydenhoitaja kyllä näytti, että miten homma toimii, mutta en taatusti muista sitä enää kuukauden päästä, kun pistäminen pitäisi aloittaa... On tässä onneksi hyvää aikaa treenata.

Saatiin pistosaineille ja neuloille ja systeemeille hieno pusssukka ja kävin eilen tiimarissa ostamassa "projektikansion" välilehtineen. Sinne voidaan nyt sitten arkistoida kaikki kuitit, lausunnot, materiaalit jne...

Tästä se nyt lähtee. Projektin se osa, mihin en olisi uskonut saati toivonut pääseväni. Tulta päin kaikesta huolimatta, tulee jännittävä syksy.

YK 17 käynnistyi

Tästä se alkaa... kohti hoitoja sitä sitten mennään ihan aikuisten oikeesti. :/ Uusi kierto alkoi kesäisessä metsässä pölyisellä leirillä. Onneksi ei ehtinyt paljoa murehtimaan kun oli muuta mietittävää.

Nyt sitten nokka kohti tulevaa ja keskiviikkoista polikäyntiä. Kyllä me vielä joskus...