keskiviikko 28. lokakuuta 2009

kp 7

listaanpa vähän fiiliksiä ylös... Sunnuntaina (kp 4) siirryttiin takas talviaikaan... pimeys löi naamalle kuin märkä rätti kun tulin maanantaina töistä. Tästä se pimeys ja synkeys nyt sitten alkaa.

Hetkittäin on ollut sellainen typerä olo, että entä jos sittenkin olisin raskaana? Voihan menkat silti tulla, vaikka oliskin raskaana? Alavatsa on ollut tosi "kireä", mutta se taitaa lopulta kuitenkin johtua vain rankasta ratsastustunnista ja sen tuomasta lihaskireydestä. Lämmöt oli tänään 36,4 eli en todellakaan voi olla... miksi lie sellaista edes ajattelin...

Oon ollut aika reipas. Sunnuntaina olin poikien kanssa suolla ja sen perään hikisellä ratsastustunnilla. Maanantaina bailatinossa ja eilen tunnin kävelylenkillä koirien kanssa. Tänään on taas tanssia.

Fiilikset on olleet pimeydestä huolimatta aika hyvät. Mieltä on parantanut kummasti päätös lähteä täältä, kun tilaisuus tarjoutuu. Näistä töistä en haluaisi luopua, mutta kun kaupunkia ja tätä duunia ei voi oikein yhdistää. Enää odotellaan niitä tilaisuuksia. :)

Ja... matkaan on aikaa enää 17 päivää. Kuinkakohan iso maha siellä jo odottaa? Voi olla, että reissusta tulee tosi hankala tai sitten kaikki menee vaan tosi hyvin, eikä kateus valtaakaan mieltä.

ai niin... piti kirjata kn:n elämää. Sunnuntaina illalla se oli tositosi ylhäällä ja pehmeä löllö (menkat loppui juuri). Eilen tiistaina sitten se oli jo huomattavasti alempana ja aavistuksen kovettunut, muttei sitä kovaksi voi sanoa.

On tää kans yhtä helvetin kyttäilyä. Kunpa sitä osais vaan olla ja elellä odottelematta ja seurailematta... Alotin vierashuoneen tapettien poistonkin, kun ajattelin, että siitä sais vähän muuta ajateltavaa. :)

torstai 22. lokakuuta 2009

Juuh, ei taaskaan

Jepjep. Aamulla oli lämmöt laskeneet, joten kuppi on asennettu paikoilleen. Oletettavasti tänään siis kp 1/36 tällä kertaa ja yk 9 käynnistyy. :/ Niin kuin sitä yritinkin olla toivomatta ja pettymättä, niin silti... Silti sitä varovasti toivoo ja rajusti pettyy.

Noh... mä en ainakaan saa vauvaa ennen kuin täytän 30, se on jo ollut selvää hyvän aikaa. Jos vaikka sitten, ennen kun V täyttää sen 35.

Ja hitto, teki mieli huutaa, kun aamupäivällä sain koottua itteni palaveriin ja sitten työkaverin kanssa puhuttiin siinä aluksi ratsastuksesta ja hän sitten ystävällisesti totesi että "Mulla toi ratsastus on parikin kertaa hvyin alkanut ja sitten loppunut lyhyeen, kun olen tullut raskaaksi, ekan lapsen jälkeen aloitin taas uudestaan ja tulin taas raskaaksi. Ja se on se sama talli, missä sä käyt. Että varo vaan."

Teki mieli sanoa, että on tuokin ollut mielessä, mutta eipä toiminut. Paska. Onneksi tajus olla hiljaa.

Tää nyt vaan on tällasta, että vaikka kuinka koittaa olla asettamatta itelleen odotuksia ja toiveita niin aina niitä jostain hiipii ja sitten pettymys on yllättävän suuri. Pitäis kehittää muuta ajateltavaa, niin ehkä tää homma hoituis sitten itsestään. Tähän mennessä ei oo vielä onnistunut ja tuntuu olevan kierros kierrokselta vaikeampaa.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

dpo 13, ei taaskaan...

taaskaan ei tainnut tärpätä. KN oli jo aamulla pehmennyt. Lämmöt oli kyllä vielä koholla, mutta ei se taida paljoa lämmittää... Uutta putkeen sitten vaan. Jostain kun sais vaan kiinnostusta tähän muuhunkin elämään, niin olis ihan kiva.

Nyt tuntuu, että ajatukset pyörii vaan siinä,
kuinka meille EI ole tulossa vauvaa,
kuinka mä EN ole pääsemässä vapaalle,
kuinka mä EN saa mitään aikaan töissä,
kuinka mä turhaudun ei-niin-mielenkiintoisten-töitteni kanssa,
kuinka monta päivää vielä onkaan matkaan,
kuinka monta päivää vielä onkaan jouluun,
ja niin... miten selviän siitä rentouttavasta lomasta olematta kateellinen. :/

tiistai 20. lokakuuta 2009

dpo 12

Eilen luovutin verta, tuli hyvä mieli. :) Hemoglobiinikin oli 139, en kyllä ymmärrä miten se pysyy ylhäällä, kun en mielestäni edes syö kovin terveellisesti.

Aamulla lämpö oli 36,8 ja jo toista päivää paleltaa ja vituttaa ihan julmetusti töissä. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei oikeen arvosta mun työtä, ketään ei oikeen kiinnosta, mitä mä teen tai oon saanut selville, teen vaan itekseni siellä omalla sektorillani hommia ja muut keskittyy sitten tähän isompaan alueeseen ja yhdessä miettii ongelmanratkaisuja. En oo aikoihin saanut vedettäväkseni luentoja, enkä ryhmiä... tuntuu, että työt vaan junnaa paikallaan ja mielenkiinto alkaa herpaantua koko työhön. Saisinpa edes sen uuden koneen, niin pääsisin GIS-hommiin käsiksi.

Oi että olisin onnellinen, jos tietäisin pääseväni täältä jonnekin. Vaikka äitiyslomalle ;)

maanantai 19. lokakuuta 2009

dpo 11

Menkkoja odotellessa.

Täysin oireeton olo. Pieniä "repäisykipuja" alavatsalla esim. yskiessä, mutta ei ne ole ennenkään tarkoittaneet mitään. Nukuin levottomasti ja aamulla lämpö oli vain 36,6.... Katotaan sitten mitä se on huomenna. Oon niin varma raskautumattomuudesta, että meinataan mennä tänään verenluovutukseen.

Kävin vkl:na kattomassa H&L:n vauvaa. Hän oli uskomattoman pieni. En ole koskaan nähnyt niin pientä ihmistä. Hän oli kaunis, pikkuinen ja hauras, voi että... Luulin, että siellä käynnistä olisi tullut pahempikin olo, mutta ei tullut. Keskusteltiin tästä meidän tilanteestakin, ehkä se helpotti. Pahin vaihe oli, kun tuli juttua siitä, että miltä tuntuu lähteä matkalle M&N:n kanssa. Sitä en tiedä. En tosiaan tiedä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

dpo 6

Nih... tässä sitä nyt sitten ollaan miettimättä vauvoja... joopajoo. Työt ei kiinnosta, ulkona paistaa aurinko, naamakirja pullottaa vauvakuvia ja keskustelua päiväunista ja räkätaudeista.

Yritän olla tutkailematta mitään oireita, mutta väkisinkin olen huomannut, että viime päivinä on valkkaria aika ajoin lorahdellut ihan huolella ja välillä taas on ihan saharaa... Tissit alkoi eilen kipeytyä, joten aika samoilla kuvailuilla mennään kun ennenkin.

Tajusin muuten eilen, etten ole koskaan pitänyt sylissäni vauvaa. Kummityttöni oli mun sylissä ristiäisissä sen ajan, että kuva otettiin. Silloinkin se nostettiin mun syliin, kun istuin ja nostettiin siitä pois. Mutta muuten ei. Mitenköhän selviän L&T:n vauvan tapaamisesta, jos sinne menen viikonloppuna...

Saati sitten, jos joskus siunaanuisi ihan omakin? Tätä menoa ei kyllä taida tulla... Selviäisinköhän elämästä kokonaan ottamatta vauvaa koskaan syliin?

maanantai 12. lokakuuta 2009

the past big O

kp 27 kaiketi dpo 4.

Kaiketi se iso O sitten oli viime torstaina niiden vekkulien tuntemusten yhteydessä. Nyt sitten sopii toivoa, että keskiviikkoaamuiset simpat on olleet hengissä vielä. Täytyy yrittää olla muodostamatta nyt mitään odotuksia, vaikka vaikeaa se on... Tänäänkin viikkopalaverissa sain itseni kiinni laskemasta r-viikkoja tulevana pikkujoulupäivänä, silloin olisi jotain viikko 8... ja pyh.

Tuskin.

Edelleen tahdon pois täältä! Taidan panna työhakemuksen eteenpäin ja myydä itseni konsultiksi.

lauantai 10. lokakuuta 2009

tietämätöntä ahdistusta

KP 25. Dpo xx.

Jep, toivotaan, että ovis sittenkin oli silloin torstaina... ei nimittäin onnistunut jumppailu ei eilen illalla, eikä tänään aamulla. Vaikka suoraan kysyin aamulla, että tehdäänkö vauva, niin ei... ei ei ei. V..tu.

Muutenkin ahdistaa.
Tahdon pois tästä pikkupaikasta.
Tahdon äidiksi.
Tahdon kaupunkiin.
Tahdon vauvan.
Tahdon naimisiin.
Tahdon olla onnellinen.
Tahdon sitä, tahdon tätä... tekeekö se minut onnelliseksi?

torstai 8. lokakuuta 2009

O-tietämätön

Joo... Keskiviikkona sitten lämmöt oli 36,5 ja aamupupun jäljet lukittiin paikalleen kuukupilla. Töiden jälkeen sitten tein taas o-testin ja se olikin tulkittavissa plussaksi tai ainakin melkein. Kuvankin otin, mutten nyt just voi sitä laittaa näytille. Ehkä myöhemmin.

Illalla ajoin sitten Hollolaan anoppilaan. Kupin pidin tiukasti paikoillaan täyden vuorokauden piittaamatta siitä, oliko se kovin fiksua vai ei. Jotain pitää yrittää varmistella sentään.

Tänään olin työseminaarissa Lahdessa ja mm. lounaalla tuntui sellaista jännää orgasmintapaista nypyttelyä... Joko tää sitä on? Toivotaan, ettei... Huomenna vasta.

maanantai 5. lokakuuta 2009

the big O lähestyy

tiistai ja kp 19. Aamulla lämmöt oli 36,4, eli vähän alempana kun edellisinä päivinä. Aamujumppa oli ripeä, mutta tehokas, kuppi tulpaksi ja toiveikkaana töihin. Illalla kävin suihkussa ja kn oli sellaista höllöä, että melko jännältä tuntui. O-testi kuitenkin puhtoinen nega, taas.

Niin toivoisin, että the big O ei osuisi torstaille. Olisi mahdottoman huono päivä... Jos sitten vaikka huomenna?

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Ovis huonoon aikaan?

Kp 18 menossa...

Oon malttamattomana taas tehnyt ovistestinegoja jo 5 vai kuutena päivänä... Lämmöt olleet koko alkukierron 36,5-36,6, viimeksi tänään 36,6. Eilen ja tänään on valkkaria lorotellut niin, että välillä on fiilis, että olis jotain inkontinenssiongelmia. Myös kirkasta ja sitkeää limaa on tullut köntti eilen ja toinen tänään. Silti testi ei voisi selvempi nega olla. :/ hyvä jos ees pientäkään haamua on havaittavissa.

Noh, tämä on siis sama, kuin viime kierrossa, jolloin kp 20 tienoilla tuli sitkeää limaa ja ovis oli sitten kp 24. Tämän perusteella tämän viikon torstaina olisi ovispäivä, mikä on huono uutinen, sillä olen lähdössä taas työreissuun keskiviikkona ja sitten päästään saman peiton alle vasta perjantaina... prkl.

Eli suunnitelma tämä: pupuilua tiedossa tänään tai huomenna illalla, vimmaisena keskiviikkoaamuna ennen töihin lähtöä ja sitten anoppilassa perjantaina illalla ja lauantaiaamuna. Näillä mennään ja toivotaan parasta.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Parempi mieli

Ihana aurinkoinen ja kirpeä syysaamu! Mahtavat värit puissa ja kuura vielä päällä koristeena. Ei voi kuin nauttia.

H&L oli päässeet eilen kotiin vauvan kanssa, sain hienon kuvan kännykkään, missä pötköllä on kaikki raajat suorana eri suuntiin. Illalla soittelin kuulumisia ja siellä ollaan hiukan ihmeissään ja hämmennyksissä siitä, että nyt se siis on tuossa. Eivät kuulemma juuri oo mitään tavaroitakaan uskaltaneet hankkia. L oli lähdössä ostoksille tänään hakemaan jotain tarpeellisia. Kaikki oli mennyt hyvin ja synnytys käynnistetty laskettuna aikana.

Tuli kovin hvyä mieli. Kyllä tää ehkä tästä suttaantuu, pystyn vielä aidosti iloitsemaan M:nkin raskaudesta. Jotenkin ajattelin, että ehkä saan sitten itse kertoa alkaneesta raskaudesta M:lle kun ne on päässeet kotiin vauvan kanssa. Vähän niin kuin nyt M kertoo H:lle.

Eikä se ajatus tunnu edes kovin pahalta.

Ovista odotellessa. Tässä viikon sisään sen pitäis tulla. Jumpat siis kehiin!