lauantai 30. tammikuuta 2010

Failure again

Näinhän se meni taas. Feilattiin taas. Ei vauvaa. Lämmöt oli aamulla tippuneet ja tutut vihlailut alaselässä. Vuosi ja yksi kk täynnä, 11 kiertoa, 11 erilaista pettymystä. Tällä kertaa kierto jäi enää 32 päivään, joten lyhenemään päin.

Blogikin on elänyt hiljaiseloa, kun olen yrittänyt pitää toiveita kurissa. Onnistuin siinä kuitenkin huonosti, sillä taas oli "niin hyvät" oireet piinaviikolla, ettei niitä voinut olla huomaamatta.

Tämä olkoon viimeinen luomupettymys. Tästä jatketaan kovemmin asein, josko niistä tulisi apu. En käynytkään eilen niitä clomeja hakemassa, kun ajattelin että josko sittenkin, mutta ei... ei... ei... Ei tullut synttärilahjaa. :( En voikaan antaa syntymäpäivälahjaksi sitä ihaninta. Ehkä tänään marssin apteekkiin hakemaan reseptin, kohta pitäisi tosin jo lähteä jos meinaa. Maanantaina pitää aloittaa, joten ehtiihän sitä silloinkin. Tähän paikalliseen putiikkiin en haluaisi mennä, kun siellä on tuttu täti tiskin takana töissä.

Mistäköhän tämä homma oikeesti kiikastaa, kun perusasioiden pitäisi olla kunnossa:
- ovuloin, tosin harvemmin kuin keskimäärin, mikä johtaa pitkään kiertoon, mutta sekin on tasoittumassa; viimeisimmät kierrot olleet kuitenkin alle 35 d
- sperma on ok
- ajoitus on kohdallaan
- putket on auki

En tajua, ehkä meillä on vaan huono tuuri.


Elämä voittaa, sanotaan. Sitä odotellessa taidan purkaa raivoani ja pettymystäni vapaapäivän kunniaksi siivoamiseen, musiikki täysille ja imuri laulamaan. Ehkä suuntaan illalla koirien kanssa hiihtelemänä jäälle. Toivotaan, että kuu valaisee yhtä hienosti vielä kun parina edellisenä iltana.

maanantai 25. tammikuuta 2010

piinaviikko

Kääks, kp 28, dpo 9,
piinaviikko käynnistyi. Yritä tässä nyt sitten pitää toiveet kurissa, kun reilu viikko sitten perjantaina tuli halpisliuska O-testiin nega, mutta CB:n digitestillä plussa. Nyt siis ainakin on todistettavasti taas ollut ajoitus kohdillaan.

Tutut toiveet taas nostaa päätään. Keskittyminen töihin herpaantuu kerta toisensa jälkeen ja kuulostelen mahaan, että josko tuo nipistys olisi juuri jotain erityistä. Pieruja niistä suurin osa kuitenkin taitaa olla...

Kävin TK:n labrassa antamassa loppukierron verinäytteet. Kauheen määrän putkia se täti täytti. Sanoi kyllä ottavansa vähän ylimääräistä, että varmasti riittää. Tuloksia saa soitella perjantaina sitten.

Sitten ens viikonloppuna kaiketi luetaan tuomio. Nyt on mahdollisuus viimeiseen "luomulapseen". Tai voihan sitä vielä jokusen kierron katsoa, ennen kuin ne clomit aloittaa? Vai viitsiikö sittenkään yhtään ylimääräistä odottaa? Entä jos clomit ei tehoakaan vaan aiheuttaa vaan kauheat vaihdevuodet?? Entä jos verikokeet paljastaakin jotain?

Täytyy ehkä kysyä kotona mielipidettä, että jaksetaanko siellä katsoa vaihdevuosikärttyilyä??

perjantai 15. tammikuuta 2010

kyylä?

niin joo. Pitipä vielä mainita, että oon melko varma, että ensi sunnuntaina 40 vuotta täyttävä esinaiseni on raskaana. Eipä se oliskaan kun vasta neljäs lapsi... 

Kateuden siemen taitaa taas idättää pienen itusen. Ehkä turhaan, ehkä ei.

pakko onnistua?

tulevat clomifenit vähän pelottaa. Jos nyt tässä kierrossa (eli todennäköisesti tämän tulevan viikonlopun aikana) ei onnistuta, niin sitten taitaa alkaa clomien syönti. Antiestrogeenina clomifen lisää rintasyövän (ja muiden syöpien) riskiä. Siksi sille on määrätty varoaika, eli pisin aika, mitä sitä saa käyttää.

Pelottaa se, että kuinka pahoja sivuoireita clomit aiheuttaa. Entä jos tulosta ei tulekaan? Tai entä jos tulee? Paljonko seurantaa tarvitaan? Paljonko siihen menee rahaa? entä (työ)aikaa? Kestääkö pää?

Turussa otettujen verikokeiden tulokset ei ole vielä tulleet. Kaipa ne sieltä tässä tulevan viikon aikana sähköpostiin tipahtaa. Ajattelin, että hyödynnän sen paikallisen tk:n lähetteen loppukierron verikokeeseen. Etenkin kun kuulemma clomit sekoittaa oman hormonitoiminnan, eikä verikokeet sitten ole "enää omat".

Ei kyllä kuulosta kivalta jos ja kun nuo clomit sotkee pään, hävittää halut ja vielä vääntää sen vähäisenkin oman hormonitoiminnan sekaisin. Noh, mitä sitä ei tekisi?

Muutenkin on vähän liian väsynyt olo. Viikko alkoi yli 12 tunnin työpäivällä enkä oo näin perjantaihin mennessä siitä vielä herännyt. Huu juoksee hormonihuuruissaan yöt ympäri taloa, taitaa olla jollain tyttösellä ihana juoksu... Viikonlopuksi oon menossa huovutuskurssille, mikä on kyllä kivaa, mutta koirat jää taas vähälle huomiolle ja yöunia ei pääse ottamaan kiinni. Ensi viikko on yhtä hässäkkää töissä kuin tämäkin ja päättyy vielä Helsingin reissuun. Kai tätä väsymystä pitää vaan oppia sietämään? Tai sitten pitää oppia se, että on pärjättävä ilman sohvalla löhöilyä. Päivän puuhista suoraan nukkumaan, jotta ehtii tarpeeksi nukkua.

Oli miten oli, niin nyt on pakko onnistua. Jos ei, niin otetaan uudet aseet esiin!

torstai 7. tammikuuta 2010

Ensikäynti

Tänään oli ensikäynti väestöliitossa ja samantien saatiin aika liuta tietoa.

V antoi simppanäytteensä. Näytteenottotilaa oltiin pohdittu etukäteen, että millainen se on. Oli kuulemma ollut pienessä huoneessa kahden hengen sohva gepardityynyillä, valittavana dvd-leffoja tai laatikosta lehtiä. Tyytyi kuulemma leffaan, ihan hyvä pätkä.

Näytteen tulokset oli suuri helpotus. Siittiöiden liikkuvuus oli täysin normaali. Pahimmat pelkoni ei siis käyneet toteen, huh. :) Näytteestä katotaan vielä simppojen muotoa (josta tulokset tulee myöhemmin), mutta sillä ei kuulemma ole enää niin suurta merkitystä kun kerran liikkuvuus on hyvä. Tarkat lukemat ja analyysit tulee myöhemmin.

Multa otettiin verikoe prolaktiinia ja kilpirauhashormonia varten. Tulokset tulee myöhemmin sähköpostiin. Kun totesin lekurille, että on otettu töistä koko päivät vapaaksi, että päästiin paikalle, niin se sitten tsemppasi, että saatiin kerralla mahdollisimman paljon selville.
Lääkäri oli tosi mukava, asiallisen suora, niin kuin tällaisissa tilanteissa kai kuuluukin. Ultrasi kohdun ja munikset ja teki aukiolotutkimuksen; kaikki samantien ja kaikki ok. Aukiolotutkimusta varten sain viime tingassa buranan, joka ei ehtinyt vaikuttaa. Tutkimus ei kuitenkaan sattunut, tuntui vain "häijyltä". Ihmettelen itekin, että se, että tutkimuksessa oli lääkärin lisäksi läsnä V ja ylimääräinen hoitaja, ei tuntunut vaivaavan mua. Merkitystä varmaan on sillä, että tuolla ne tekee noita joka päivä ja osaa olla yhtäaikaa huomaavaisia ja mutkattomia.

Ultramonitorin tapahtumista en tajunnut mitään, mutta kun lääkäri ja hoitaja yhtäaikaa huokaili, kuinka hyvin siellä niitä ilmakuplia menee, niin kai se sitten oli hyvä.

Toistaiseksi ei siis löytynyt mitään vikaa. Sain clomireseptin, sillä lääkäri piti pitkähköä (yl. 35-38 päivää) kestävää kiertoani pitkähkönä. Clomeja voin sitten aloittaa popsimaan vaikka jo seuraavassa kierrossa, jos haluan. Clomien vaikutusta täytyy sitten (jos ne päättää aloittaa) seurailla seurantaultrilla. Seurannat voi kuitenkin tehdä täällä lähempänä, eikä välttämättä tarvitse matkustaa kaupunkiin.

Vielä en ole ihan varma, mitä mieltä olen tuloksista. Täytyy vähän sulatella ja ajatella ja odottaa nuo verikokeiden tulokset. Mulla on myös lähete sisässä loppukierron verinäytettä varten TK:n labrassa ja siihen ehkä meen sitten tän kierron lopussa. Sais sitten tietää ainakin keltarauhashormonin pitoisuuden, mitä tässä alkukierrossa ei voida ottaa.

Joka tapauksessa fiilikset on helpottuneet, kun mitään isoa vikaa ei löytynyt. Ehkä tässä jaksaa taas odotella.

lauantai 2. tammikuuta 2010

katse eteenpäin?

Meidän ensikäyntiin on aikaa enää 5 yötä. Tänään meidän piti lähteä alennusmyynteihin, mutta muhun iski eilen illalla akuutti kierokaula. Kuulostaa koomiselta, vaikkei sitä todellisuudessa olekaan. Shoppailun sijaan olen viettänyt koko päivän sohvan nurkassa kaulaliina kiedottuna tukikauluriksi kaulan ympärille ja lueskelin Sydänjään blogin läpi.

Se on ihmeellistä, miten saman kokeneiden mielessä liikkuu samoja asioita. Toivon, ettei meidän tulevaisuus ole sama kuin sydänjään tai haikaranpelättimen. Mahdollista se kuitenkin on. Tulevaisuus pelottaa. Mitä ensi torstain käynnillä selviää? Olenko valmis hoitojen hormonivuoristorataan? Kestääkö pää sitä kaikkea?

Miten henkinen kanttini kestää avoimet ovet alakerrassa? Miten järjestetään työpäiviä vapaaksi 5-10 päivää per hoitokierros? Mistä kaikki tuhannet eurot hoitoihin? Joudutaanko mekin odottamaan kenties vuosi tästä ekasta käynnistä siihen, että jotain alkaa tapahtua? Voi kyllä volla hyväkin jos joutuu odottamaan, pysyy sitten ehkä yläkertakin kyydissä..

Niin paljon kysymyksiä. Niin isoja arvovalintoja.

perjantai 1. tammikuuta 2010

uusi vuosi, uudet kujeet?

Nonni, nyt on sitten uusi vuosi polkaistu käyntiin. Vietettiin vuodenvaihde pelaamalla scrabblea ja syömällä juustoja maha pullolleen. Sen seurauksena janottaa ihan hulluna.

Ennen nukahtamista kerrattiin mennyttä vuotta ja muutenkin menneitä aikoja ja pohdittiin tulevaa. Vuonna 2009 ei tapahtunut kovin suuria asioita, ei ainakaan sellaisia, mitä olisin kovasti toivonut. Joulunpyhinä vuosi sitten annettiin vauvalle lupa tulla maailmaan. Noh, sitä ei sitten kauaa kestänyt, kun lupa muuttui odotuksen odotukseksi. Huoleksi. Pettymykseksi toisensa jälkeen. Nyt ollaan siinä taitepisteessä, että otetaan konsultti kolmanneksi pyöräksi ja koitetaan niin. Josko sitten joulumanteli tuottaisi tuloksen?

Tähän saakka elämä on kulkenut eteenpäin omilla raiteillaan. Vuoden 2009 raiteet oli vaihteeksi aika suorat, ei mitään yllättäviä pahoja kurveja, muttei niitä mukavaa vaihtelua tuoviakaan. Peruselämä on kuitenkin onnellista. Ehkä ihmisellä on se perusvika, että aina toivoo asioiden olevan paremmin ja eri tavalla, koskaan ei kai ole hyvä. 

Uudelle vuodelle en aseta lupauksia, enemmän ehkä toiveita. Toivon, että 2010 uudet työkuviot tuo uutta virtaa töihin. Toivon myös, että joku xyz-asia tarjoaisi meille vaihtoehtoelämää kaupungissa, lähempänä ystäviä. Ihan pienet koukut ei meitä täältä pois saa, talo pitää myydä ja löytää uusi kiva tilalle, molempien saada työpaikat jostain samalta alueelta. Ehkä joskus, ei liene realistista vielä vuonna 2010. Eniten toivon, että saisin kuulla olevani raskaana ja saisin ympärilleni perheen.



V kysyi, etteikö me olla vielä perhe? Mun mielestä ei olla. Tai ehkä tavallaan ollaan, mutta ei kuitenkaan oikeasti. Perheessä on isä ja äiti Virtanen ja sitten koiria ja lapsia. Ei isä Korhonen, äiti Virtanen ja koira. Mutta eipä tässä tietysti mikään kiire ole mihinkään. Mutta toivon kuitenkin, että jos saadaan vauva, niin sitten oltaisi perhe. Toisaalta niin kauan, kun vauvaa ei ole näkyvissä, niin ei ole kiirekään. Onpa tosi loogista taas... Ehkä tämä on sitä naisen logiikkaa?

Tästäkin puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen, että kihloihin mennään sitten kun häiden ajankohta on sovittu. Se sopii mulle. Tiedän, että tämän miehen kanssa haluan elämäni jakaa, se on tärkeintä kaikista.

Olkoon vuosi 2010 vaiherikas. Ainakin eteen tulee täysin uusia, henkisesti ja fyysisesti rankkojakin juttuja. On myös mahdollista, että vuoden loppuessa ollaankin jo ehkä isi ja äiti.