Meidän ensikäyntiin on aikaa enää 5 yötä. Tänään meidän piti lähteä alennusmyynteihin, mutta muhun iski eilen illalla akuutti kierokaula. Kuulostaa koomiselta, vaikkei sitä todellisuudessa olekaan. Shoppailun sijaan olen viettänyt koko päivän sohvan nurkassa kaulaliina kiedottuna tukikauluriksi kaulan ympärille ja lueskelin Sydänjään blogin läpi.
Se on ihmeellistä, miten saman kokeneiden mielessä liikkuu samoja asioita. Toivon, ettei meidän tulevaisuus ole sama kuin sydänjään tai haikaranpelättimen. Mahdollista se kuitenkin on. Tulevaisuus pelottaa. Mitä ensi torstain käynnillä selviää? Olenko valmis hoitojen hormonivuoristorataan? Kestääkö pää sitä kaikkea?
Miten henkinen kanttini kestää avoimet ovet alakerrassa? Miten järjestetään työpäiviä vapaaksi 5-10 päivää per hoitokierros? Mistä kaikki tuhannet eurot hoitoihin? Joudutaanko mekin odottamaan kenties vuosi tästä ekasta käynnistä siihen, että jotain alkaa tapahtua? Voi kyllä volla hyväkin jos joutuu odottamaan, pysyy sitten ehkä yläkertakin kyydissä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti