Näinhän se meni taas. Feilattiin taas. Ei vauvaa. Lämmöt oli aamulla tippuneet ja tutut vihlailut alaselässä. Vuosi ja yksi kk täynnä, 11 kiertoa, 11 erilaista pettymystä. Tällä kertaa kierto jäi enää 32 päivään, joten lyhenemään päin.
Blogikin on elänyt hiljaiseloa, kun olen yrittänyt pitää toiveita kurissa. Onnistuin siinä kuitenkin huonosti, sillä taas oli "niin hyvät" oireet piinaviikolla, ettei niitä voinut olla huomaamatta.
Tämä olkoon viimeinen luomupettymys. Tästä jatketaan kovemmin asein, josko niistä tulisi apu. En käynytkään eilen niitä clomeja hakemassa, kun ajattelin että josko sittenkin, mutta ei... ei... ei... Ei tullut synttärilahjaa. :( En voikaan antaa syntymäpäivälahjaksi sitä ihaninta. Ehkä tänään marssin apteekkiin hakemaan reseptin, kohta pitäisi tosin jo lähteä jos meinaa. Maanantaina pitää aloittaa, joten ehtiihän sitä silloinkin. Tähän paikalliseen putiikkiin en haluaisi mennä, kun siellä on tuttu täti tiskin takana töissä.
Mistäköhän tämä homma oikeesti kiikastaa, kun perusasioiden pitäisi olla kunnossa:
- ovuloin, tosin harvemmin kuin keskimäärin, mikä johtaa pitkään kiertoon, mutta sekin on tasoittumassa; viimeisimmät kierrot olleet kuitenkin alle 35 d
- sperma on ok
- ajoitus on kohdallaan
- putket on auki
Elämä voittaa, sanotaan. Sitä odotellessa taidan purkaa raivoani ja pettymystäni vapaapäivän kunniaksi siivoamiseen, musiikki täysille ja imuri laulamaan. Ehkä suuntaan illalla koirien kanssa hiihtelemänä jäälle. Toivotaan, että kuu valaisee yhtä hienosti vielä kun parina edellisenä iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti