elämä on...

Lämmöt on laskeneet. Kellontarkasti 14 päivää ovulaatiosta. Uusi kierto kurkkii oven takana. Taas(kaan) ei saatu aikaan uutta elämää, vaikka vähän ehdin jo toivoakin. Kuppi on keitetty ja pakattu mukaan.

Edessä taas tuskainen (viimeinen) clomikierto kaikkine ah, niin ihanine sivuoireineen. Mitäs niistä, jos ne pienet vaaleanpunaiset napit vaikka toisivatkin taas tulosta... Ystäväni Usko ja Toivo haahuilevat kuitenkin vaihteeksi jossain ihan muualla. Tulkaa takaisin! Mulla olisi paljon parempi olla teidän kanssa...

pöh ja pah... miksei voisi olla jo meidän vuoro??

selvisin :)

Orastava flunssa katosi mökkisaunaan tai -järveen ja mun tekemä hieno pukukin oli pojalle sopiva. Selvisin kohtuullisesti ristiäisistä sekä sylikummiudesta. Ei itkuja, ei ylimääräisiä tunteenpurkauksia. Good girl!

Kai sitä alkaa jotenkin hyväksyä sen, ettei ole (eikä ehkä tule) omia lapsia ja pystyin ottamaan vauvan syliin (ensimmäistä kertaa) ihan muina miehinä ja pitelemään ja hyssyttelemään sitä ihan koko kastetoimituksen ja vähän jälkeenkin. Ihmettelen itsekin, kuinka hyvin pärjäsin. Eipä olisi joitakin kuukausia sitten onnistunut.

Mutta kyllä se pieni rääpäle vaan tuntui niin mahdottoman suloiselta ja ihmeelliseltä... Voi kunpa meillekin joskus.

Miehellekin totesin, että kai tässä on sitten joku vaihe ohitettu ja ylitetty, kun noin hienosti selvisin ja onhan se niin ettei toisten raskaudet ja vauvat ole meiltä pois. Ja vaikkei olekaan, niin on kyllä taas äristävä ääneen uutista, jonka kuulin viikko sitten yhdeltä tutulta...

Mun ex-poikaystävä, jonka elämä on ollut enemmän tai vähemmän hunningolla jo hyvän aikaa, on alkanut seurustella joku aika sitten. Hän on löytänyt vierelleen jonkun ehkä ekaa kertaa meidän eron jälkeen ja se on hyvä uutinen, kaikkea hyvää hänelle. Suhde on kuitenkin ilmeisesti puhtaasti fyysinen ja pinnallinen on/off-suhde. Nyt tämä sankari on pannut sen naisensa paksuksi ja se nainen haluais tehdä abortin! Siis MIKS V***SSA tollasessa tilanteessa sitten ei voi olla tällaisia mahoja?!?!?

Ehkä se onkin niin, ettei toisten toivotut raskaudet ja vauvat ole meiltä pois, mutta on se nyt H***TTI ettei aikuiset ihmiset osaa käyttää ehkäisyä ja sellaisille sitten jaellaan auliisti ei-toivottuja-sikiöitä! ÄRRR!! Näinä hetkinä tuntuu, ettei nallekarkit totisesti jakaannu tasan.

Kaikesta huolimatta täällä rakennellaan sitkeästi linnoja... Mahassa aina välillä on nipistelevinään ja tissit on tosi arat (mikä ei ole edes kuvittelua). Tätiä tai testailua luvassa loppuviikosta.

Kummittelua?

Edessäni häämöttää ristiäiset. Saan tulevana juhannussunnuntaina kummipojan ja minulla on kunniallinen tehtävä toimia sylikummina. Ristiäislahjaksi hankin pienokaiselle kummilusikan, sellaisen perinteisen kellomallin. Itselleni tärkeämpi ristiäislahja on kuitenkin se, että olen saanut tehdä pienokaiselle kastepuvun ja mielestäni jopa onnistunut siinä.

Etukäteen olen murehtinut yllättävän vähän sitä, että miten henkinen kantti kestää kastetilaisuuden. Voi olla että kaikki meneekin ihan hienosti ja saan vietyä homman kunnialla ja ylpeänä läpi.

Tilaisuutta varjostaa omalta osaltani huoli siitä, että yltyykö tämä räkäily sellaiseksi, etten voikaan pitää pienokaista sylissä? Maanantaina alkoi lievä kurkkukipu, joka yltyi tiistain ja keskiviikon aikana ja on tänään jo luokiteltavissa räkätaudiksi. :(

Epätoivoisena vauvakuumeilijana tietysti liitän tämän siihen ajatukseen, että viimeksikin (kun plussan sain) sain kovan räkätaudin. :D Jotain iloa siitäkin, että on viiden viikon välein flunssassa.

Ja siis onhan nyt jo dpo 7 ja tissit on tuttuun tapaan arat. Viikon päästä romautan taas vaaleanpunaisen linnani, pitäisköhän kivuta alas jo varmuuden vuoksi?

CHECK CHECK CHECK

Kuukeloinpa huvikseni aikani kuluksi lapsettomuutta. Löysin yhden useista lapsettomuutta kuvaavista sivustoista... Aika monen kohdan voi kuitata, ehkä alleviivata, osan jopa merkitä huutomerkillä. Diagnoosista ei liene epäselvyyttä. :)

Kaikesta huolimatta on vielä todettava, että viime päivinä on ollut ihan hyvä mieli. Alkuviikon yhtä kohtausta lukuunottamatta. Eli tätä kuukelointia ei ole tehty synkistelymielessä, korkeintaan vähän.

Viha
* Viha johtuu haavoittuneisuuden ja avuttomuuden tunteista. CHECK
* Ei voi muuta kuin olla vihainen kaikelle ja kaikille ympärillään. CHECK
* Viha voi kohdistua puolisoon, joka ei ymmärrä tai ei yritä tarpeeksi. CHECK
* Kumppanin syyttäminen saattaa tässä vaiheessa olla parisuhteen kannalta tuhoisaa. CHECK
* Jos on vihainen itselleen, joutuu todennäköisesti masennuksen valtaan. CHECK
* Jos on vihainen muille, saa heidät vain ymmälleen ja estää heitä olemasta avuksi. CHECK

Syyllisyys
* Ihmiset saattavat olla julmia itseään kohtaan.
* Itsesyytökset ovat seurausta tunteesta, että meidän pitäisi olla täydellisiä.
* Kyvyttömyys saada lapsia saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteita. CHECK
* Parista saattaa tuntua etteivät he kykene täyttämään läheisten itseensä asettamia odotuksia. CHECK
* Syyllisyys voi myös johtua hoidoista ja niihin kohdistuvasta kiukusta – tuntuu, että pitää tehdä kaikkensa lapsen saamiseksi. CHECK

Masennus
* Lapsettomuus tuo todennäköisesti tullessaan myös pitkiä masennuskausia, mikä johtuu hedelmättömyyden aiheuttamasta tuskasta. Tulevaisuudessa ehkä CHECK, toivottavasti ei
* Lievä masennus on surun ja toivottomuuden tunne, jonka oireina ovat spontaanisuuden puute, huonovointisuus, itkuisuus, välinpitämättömyys arkisia toimintoja kohtaan, ainainen väsymys ja pessimistiset ajatukset. CHECK!!
* Lapsettomuudesta kärsivä saattaa tuntea itsensä rumaksi, seksuaalisesti puutteelliseksi ja ei-halutuksi. CHECK!!
* Masennus saattaa kestää kauan, usein koko hoitoprosessin ajan.

Parisuhde
* Lapsettomuuden aiheuttamat tuntemukset vaikuttavat keskinäiseen parisuhteeseen joko suhdetta lujittavana tai suhdetta koettelevana tekijänä.
* Rankan hoitovaiheen aikana pintaan nousee usein kielteisiä asioita ja niiden yhteisvaikutuksesta päätetään ehkä erota, mutta yleensä yhdessä kestetty kriisi lujittaa parisuhdetta.
* Lapsettomuus vaikuttaa lähes aina sukupuolielämään: potenssi ja orgasmi vaikeudet sekä haluttomuus eivät ole harvinaisia hoitojakson aikana. CHECK
* Spontaani seksuaalielämä vaikeutuu, kun raskauden yrittäminen tekee seksistä aikataulutettua ja suorituspainotteista. CHECK!!

Sosiaaliset paineet
* Lapsettomilla pareilla on usein suuret sosiaaliset paineet. CHECK
* Erityisesti oman perheen ja sukulaisten taholta paineet saattavat tuntua suurilta.
* Helposti lapseton pari alkaa välttää ihmisiä ja tilanteita, jotka herättävät epämiellyttäviä tunteita. CHECK!!
* Lasta odottavan pariskunnan ja lapsiperheiden kohtaaminen voi olla vaikeaa. CHECK!!
* Tuntemattomien kanssaihmisten taholta tulevat, hyväntahtoisetkin huomautukset lapsen tekemisen ajankohtaisuudesta saattavat aiheuttaa mielipahaa ja jopa katkeruutta. CHECK!!
* Niinpä monet vetäytyvät syrjään, jolloin vaikealta tuntuva tilanne vain pitkittyy.CHECK

Kriisi
* Lapsettomuuskriisi yllättää elämänsä hallitsemiseen tottuneen ihmisen: kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut. CHECK!!
* Useimmat ihmisen ovat ajatelleet, että he voivat rajattomasti vaikuttaa elämänsä kulkuun.
* Raskauden ehkäisy on ollut tuloksellista, eikä ajatus hedelmättömyydestä ole edes käynyt mielessä. CHECK!!
* Odotukset ja ajatus tulevasta elämästä ja omasta identiteetistä äitinä ja isänä rikkoutuvat, kuva tulevaisuudesta pirstoutuu pieniin osiin. CHECK!!
* Tunne oman elämän hallinnasta muuttuu voimattomuudeksi ja avuttomuudeksi. CHECK
* Intiimeimmästä elämänalueesta on tehtävä selkoa tuntemattomalle hoitohenkilökunnalle, jolla tuntuu olevan tukevampi ote parin elämään kuin sillä itsellään. CHECK


Tällaista tämä kai sitten vaan on... :/

Me and you - just us two?

Nyt viime viikkoina on tullut eteen uudenlainen tunne. Tunne siitä, kuinka meidän on pakko pian onnistua. Tässä ei voi kestää enää kauaa, niin kauan on jo odotettu. Toisaalta tässä ei saa kestää enää kauaa...

Tuntuu, että tarvitsen lepotauon työelämästä, tarvitsen elämänmuutoksen. Tarvitsen läheisiäni, ystäviäni, kaupunkia... Nykytilanteen jatkuminen ja pitkittyminen tekee mut hulluksi. Siinä määrin,etten ole vähään aikaan uskaltanut edes ajatella sitä, mitä sitten jos vielä vuodenkaan päästä ei ole tapahtunut mitään.

En tiedä kauanko jaksan haaveilla... En tiedä kuinka kauan jaksan seurata ystävieni pienokaisten kasvua.. En tiedä kuinka selviän tästä tulematta hulluksi ja katkeroitumatta.

Tähän asti on tuntunut, että pahin kriisi oli ensin viime syksynä lapsettomuuden hyväksymisen kanssa. Sitten yksi kriisijakso clomifenien kanssa tuskaillessa nyt keväällä. Viime viikkoina keskenmenon jälkeen on kuitenkin hiipinyt pieni pelko siitä, että entä jos tässä menee vielä vuosikausia?? Entä jos ei koskaan saada lasta? Entä jos meistä ei koskaan tule perhettä? Nämä kysymykset nostaa kriisin ihan uudelle tasolle. Se taso tuntuu niin pelottavalta, ettei sitä oikein uskalla ajatella...

Entä jos meidät pakotetaan olemaan kuin äsken näkemäni sinkkuelämää 2 -elokuvan Carrie ja Mr Big. Me and you - just us two?

Työpaikan naiset

Tympii. Olen töissä pienessä 12 hengen organisaatiossa. Joukossa on 3 miestä ja yhdeksän naista. Kahdeksalla työntekijällä on lapsi tai lapsia. Lapsettomista "lisääntymisikäisistä" minä olen toinen, toinen on kanssani samanikäinen parisuhteessa elävä mies.

Nyt viimeiset puoli vuotta meillä on ollut myös lopputyöntekijä, sanotaan häntä nyt vaikka Hannaksi. Hannalla on kolme alle kouluikäistä lasta.

Aikaisemminkin on ollut välillä ikäviä tilanteita, kun lapset nousevat puheeksi kahvi- tai lounaskeskusteluissa. Siinä sitten tuntee itsensä aika ulkopuoliseksi... Mutta Hanna... Hän on ottanut ilmeisesti oikein elämäntehtäväkseen hehkuttaa äitiyden ihanuutta ja rankkuutta kertomalla JOKAISELLA kahvi- tai lounastauolla lapsistaan.

Kuinka heidän Kasperilla ja Jesperillä oli taas niin kova riita tai kuinka pikku-liinukka huusi taas koko yön, mutta kuinka ihanaa se sitten onkaan kun kaikki kolme leikkii keskenään... Kuinka taas oli se ja se lapsista sairaana ja kuinka taaskaan ei pysty tekemään sitä tai tätä, kun on ne lapset. Ja voi että kun meidän elämä on niin helppoa, kun voidaan tosta vaan lähteä kaupunkilomalle. Kato ku ei lasten kanssa voi...

Ja kun kerroin, että oli koomista kun mies istui veikkaaja-lehden parissa toista tuntia hiljaa ja perehtyi jalkapallon mm-kisauutisiin, niin siihenkin piti sitten kommentoida, ettei meidän Petteri kyllä voi lukea koskaan mitään lehtiä, kun koko ajan joku lapsista tarvitsee jotain.

Aaargh. Onneksi Hannan työsuhde päättyy ensi tiistaina. Ikinä ennen en oo ollut toisen ihmisen määräaikaisen työsuhteen päättymisestä iloinen. Nyt olen.

Sitäpaitsi, mulla on kauheakauheakauhea autokuume. Koirien takia meillä on farmariauto. Koirat matkustaa häkeissä takakontissa ja tavarat takapenkillä. Haluaisin auton, johon mahtuisi takakonttiin koirahäkkien lisäksi myös tavaraa. Ja nykyiseen autooni ei enää ensi vuoden alusta käy uusi etanolibensiini ja sitten sen jälleenmyyntiarvosta ei ole jäljellä sitäkään vähää mitä nyt... Oikeasti nykyinenkin auto on hyvä ja riittävä. Siihen asti, kunnes saadaan vauva. Jos saadaan.

Mutta voiko pariskunta ostaa "perhewagonia" jos ei ole perhettä? Toisaalta, jos on perhe (=lapsi), niin ei ole enää rahaa auton hankintaan...

Aargh. siitäkin. Joskin pienempi.

(ai niin, kyllä mä eilen sain myös palautetta, kun kommentoin Hannalle töistä lähtiessä, että taidan pestä auton, jos sitä vaikka eksyisi autokauppaan, niin hän totesi siihen vastaan että meidän oma auto on kyllä niin kauhean näköinen aina kun lapset sitä aina lähmii ja heittelee siihen palloja yms... Totesin vaan "joo. Moikka" ja hyppäsin autoon puhisemaan.)

pieniä suuria ilonaiheita

Jihuu! Elämän pieniä iloja, eilen postiluukustamme kolahti taas sairaanhoitopiirin kirjekuori. Ensiajatukseni ei tosin ollut niin positiivinen. Luulin nimittäin, että sieltä tulee vahvistus hcg-analyysin tuloksesta (verinäyte siis analysoitiin keskussairaalassa) ja ilmoitus, ettei me mitään jatkohoitoja vielä saada.

Mutta mitä vielä? Sielläpä olikin meille AIKA! :) Päästään siis jatkamaan vauvantekohommia jo elokuun alussa! Tai oikeastaan, mikä vielä parempaa, niin jos tämä "hedelmällinen km:n jälkeinen kierto" ei tuota tulosta, niin meillä on se viimeinen clomifenkierto jäljellä ja jos ei sekään tärppää, niin sitten onkin jo jatkokuvioiden vuoro.

Kyllä se on niin, että yritän aina nähdä tilanteissa olosuhteisiin nähden parhaan puolen. Vaikka onkin surullinen olo (tai ehkä etenkin silloin), niin sellaisista pienistä iloista kuten aurinko tai ajan saaminen tulee älyttömän hyvä mieli. Ehkä hyvällä mielellä ne hyvät uutiset ei sitten tunnu niin hyviltä.

Ja lisäksi olen niiiiiiin onnellinen ystäväni puolesta, jonka pitkänpitkä odotuksen odotus ja sen jälkeinen odotus palkittiin eilen tummasilmäisellä ja pitkätukkaisella terveellä pojalla. En osaa kuvitellakaan, miten sekavan onnelliset fiilikset siellä on. Että terveisiä vaan! Täälläkin ollaan onnellisia ja liikuttuneita. :)

Parempi mieli

Hcg oli 2 ja aurinko paistaa. :) Uutta putkeen sitten vaan.

Ja "enää" 7 viikkoa kesäloman alkuun. Sekin on kiva.