Rv 38+3
Aamulla ennen seitsemää heräsin supistukseen. Kömmin vessaan ja huomasin limatulpan irronneen. Pyyhkiessä tuli kirkasta sitkeää limaa ja sitä oli kaikkiaan useita ruokalusikallisia. Aamun mittaan supistuksia tuli noin 10 minuutin välein, kestäen välillä 20 sekuntia ja välillä 40 sekuntia. Herätin miehen ja sanoin, että tänään saattaa tulla lähtö. Kävin suihkussa ja pitkähkön lämpimän suihkun aikana ehti tulla 3 supistusta, jotka kestivät yhteensä viisi syvää hengitystä kukin.
Kun supistukset vain jatkuivat kestäen kerrallaan sen 30-40 sekuntia, päätimme, että lähdemme näytille sairaalaan. Matkan (n. 1h) aikana supistuksia tuli 3-8 minuutin välein ja kukin kesti edelleen sen 30-40 sekuntia. Hiukan epäröin, sillä supistukset eivät olleet mielestäni vielä kovin voimakkaita, ennemmin sellaisia, että muu toiminta oli keskeytettävä ja hengiteltävä supistuksen yli.
Sairaalassa olimme noin 11 aikaan ja meidät otettiin hyvin vastaan. Istuskelin käyrällä jolle supistuksia piirtyi samaan malliin kuin utossakin. Ehdin jo ajatella, että tultiin turhaan ja olen ihan pölhö kun kuvittelen sellaisten olevan "niitä" supistuksia.
Kätilö totesi kuitenkin, että siirrymme synnytyssaliin seurantaan, sillä supistuksia tuli kuitenkin hyvin säännöllisesti. Kohdunkaula oli lähes poissa ja kohdun ulkosuu vain sormelle auki. Synnytys oli siis vasta aivan alussa. Jos supistukset harvenisivat, niin sitten voitaisiin palata vielä kotiin. Vaihdoin päälle sairaalavaatteet ja siirryimme synnytyssaliin.
Supistuksia ehti salin puolella tulla muutama, kun vatsasta tuntui napsaus ja lämmin neste hulahti sängylle jolla makoilin. Nousin äkkiä ylös ja lisää lapsivettä valui lattialle. Sitten tiedettiin, että se on menoa nyt. Kello oli noin puolipäivä.
Vesien menon jälkeen supistukset voimistuivat pikkuhiljaa. Keinutuoli oli yllättävän hyvä apu supistusten kestämiseen. Kolmen aikaan kohdun suu oli sentin auki, edisystä oli siis tapahtunut hyvin vähän. Siirryin kuitenkin kylpyyn. Se oli erittäin tehokas kivunlievityksessä noin tunnin ajan. Siinä vaiheessa supistukset olivat edelleen voimistuneet ja tuli tarve kokeilla jotain muuta kivunlievitystä. Nousin ammeesta ja siirryin takaisin synnytyssaliin. Kokeilin kaurapussia ja pääsinkin sen avulla taas hiukan eteenpäin.
Supistukset väsyttivät minua todella paljon ja päädyttiin kätilön ja lääkärin kanssa yhdessä siihen, että minulle laitetaan kipupiikki, jonka avulla saisin levättyä supistusten välit. Kipupiikki laitettiin kuuden-seitsemän aikaan (tarkkaa aikaa en ihan muista) ja se sai aikaan vähän höpön olon, mutta auttoi selvästi lepäämään.
Yhdeksän aikaan kohdunsuu oli 4 cm auki, minkä jälkeen toivoin epiduraalia, sillä supistukset olivat niin voimakkaita, etten kestänyt niitä enää. Muistan, että sanoinkin, miten minua harmittaa, kun en jaksa ja pysty olemaan niin reipas kuin haluaisin. Epiduraali laitettiin puoli kymmenen jälkeen ja ryhdyin odottelemaan vaikutuksen alkamista. Muistan ajatelleeni, että seuraavan supistuksen kohdalla on jo helpompaa.
Yhtäkkiä (maikkarin urheilu-uutisten juuri ollessa alkamassa, eli noin klo 22:20) synnytyssali olikin täynnä vihreäpukuisia hoitajia, kätilöitä ja lääkäreitä. Minut komennettiin kontilleen. En tajunnut lainkaan mistä oli kysymys... Vauvan sydänäänet olivat laskeneet ja sen vuoksi oli kiire saada myttynen maailmaan. Lääkäri kokeili kohdunsuuta ja totesi kaikkien yllätykseksi sen olevan täysin auki. Hän sanoi minulle, että voin kääntyä, nyt synnytetään. Olin ihan pihalla väsymyksestä, kipupiikistä, supistuskivuista ja kai epiduraalistakin, mutta tein työtä käskettyä.
Epiduraali vaikutti niin tehokkaasti, etten yhtään tuntenut supistuksia saati ponnistamisen tarvetta. Hyvillä ohjeilla sain kuitenkin muutamilla ponnisteluilla puserrettua pään ulos ja sitten loputkin vauvasta. Syntymäajaksi merkittiin 22:43 Hetkeksi sain vauvan rinnalle, kunnes hänet vietiin lastenlääkärin tarkastettavaksi ja happikaappiin.
Synnytystä avustettiin kiireen vuoksi imukupilla. Minulta jouduttiin leikkaamaan väliliha. Lisäksi tuli joku repeämä. Myttysen ollessa happikaapissa, minut kursittiin kasaan ja lääkäri kertoi, mistä moinen tulipalokiire oli yhtäkkiä tullut. Mikäli kohdunsuu ei olisi ollut auennut noin tunnissa loppua kuutta senttiä, niin olisin päätynyt sektioon.
Strategiset mitat olivat 2880 g ja 47 cm ja myttynen on siis tyttö, vastoin lähes kaikkia veikkauksia. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, vaikka näin jälkikäteen aika hurjalta kuulostaakin, jos ajattelee, mitä olisi voinut käydä.
Tällä hetkellä myttynen on lähes vuorokauden ikäinen ja oleilemme tuskaisen kuumalla ja täydellä synnytysosastolla. Edelleen olo on vähän kuin kuutamolla, mutta väsynyt ja onnellinen. Hormonit heiluttaa sekä minua että myttystä. Isä ajelee aina yöksi kotiin, sillä sairaalassa saa olla van klo 8-20 välillä.
Vastaus blogin otsikkoon tuhisee vieressäni sairaalan sängyllä. Meillä on nyt vauva. Tämän kaiken henkistä puolta lienee parempi purkaa myöhemmin. Samalla tulee päätettyä tämä blogi.