keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

caught'ya

hah,

onneksi kirjasin viime kiepalla. :) On tästä blogista jotain hyötyäkin. Eilen oli ehkä dpo 4 ja nännit oli tosi arat. Melkein teki mieli mennä rintaliivit päällä nukkumaan, ettei peitto olisi niihin osunut. Tänään sitten on ollut ihan järjettömiä pullauksia valkkaria. :o "Ohhoh", pääsi, kun kävin tarkastamassa, että joko se täti punainen sieltä ryysi ja pani kaiken uusiksi.

Huomenna sitten odotettavissa viimeinen työpäivä ennen talvilomaa ja dpo 6 eli pöperöistä valkkaria. Talvilomalla aiotaan nauttia urbaanista katalonialaisesta elämänmenosta ja keskittyä vaan toisiimme. Pitkästä aikaa. Lähdetään matkaan ilman koiria, päästään ulkomaille, ihmisten ilmoille! Samaan aikaan appivanhemmat tulee tekemään remonttia meille ja koirat jää hyvään hoitoon. Kyllä pieni henkinen hengähdys tulee hyvään saumaan.

Ah... lentolippujen tulostus toi jo oikeita pieniä matkaperhosia mahaan ja kävin jo vähän tutkailemassa Barcelonan turistisivustoja. Tähän saakka matkakuume on ollut jossain stressin takana piilossa. Tule esiin sieltä!

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Tautista meininkiä

Tänään on kaiketi kp 28. Ehkä dpo 4. Ei oikeastaan ole mitään varsinaista raportoitavaa. Kunhan aikani kuluksi kirjoittelen etten ihan hulluksi tule. Räkätauti oireili hiukan jo lauantaina, enemmän sunnuntaina, eilen maanantaina olinkin sitten koko päivän peiton alla ja sain heittää haaveet työpäivästä tämänkin päivän osalta... Sairastaminen on oikeesti tosi tympeetä. Mihinkään ei voi liikkua ilman, että kädessä on räkärätti. Sohvalla makaaminen kypsyttää ja turhauttaa, mutta mitään ei jaksa tehdäkään.

Jonkin verran sain suunniteltua eilen vierahuoneen remonttia sohvalla lonnimisen lomassa. Pikkuhiljaa alan vakuuttua siitä, että on mahdollista tehdä aikuiseen makuun sopiva huone, jonka voi sitten kääntää lastenhuoneeksi muuttamalla kalustuksen ja verhot. Tilasin jo sinne aikuiseen makuun sopivat aivan ihanat verhot. Ikään kuin tunnustuksena, että alan alistua pikkuhiljaa pitkään odotuksen odotukseen...

Edelleen tunnen vahvasti, että tämä odotuksen odotus ei pääty vielä vähään aikaan. Ilmeisesti siis vasen puoli ei toimi ja oikea toimii. Jos ja kun tämä vasemman puolen kierto menee ohi, otetaan seuraava kierto ilman clomeja, sillä työmatka on vaarassa kuitenkin osua päällekkäin (oikean puolen) oviksen kanssa. Sitten odotellaan taas vasemman puolen heräilyä joskus toukokuun puolenvälin paikkeilla. jne jne...

Samalla jonotellaan julkiselle inssiin. Se kuitenkin edellyttäisi sitä että saatais aikaiseksi vietyä noi meidän tutkimustulokset tk:een... Sekin on olevinaan näköjään vaikeaa... Sitten inssit ei tuo tulosta ja siirrytään IVF-jonoon kesän jälkeen ja sitten tuleekin jo 2 vuotta yritystä täyteen...

Huoh...

Sissi kirjoitti taannoin blogissaan niistä vaikeuksista, mitä toisten raskautumiset itselle tuottaa. On tosiaan älyttömän tuskallista huomata ja myöntää itselleen olevansa kateellinen. Miksi joku on oikeutettu raskautumaan nopeasti ja helposti? Miksi me ei voida saada sitä onnea? Toisaalta taas on parikin paria, joiden raskausuutisista olen voinut oikeasti iloita. Toisilla on 5 vuoden lapsettomuus hoitorumbineen takana ja toisilta taas kuoli esikoinen synnytyksestä... epäreilua? Onko se, että vaikeuksien jälkeen raskaus alkaa, jotenkin oikeutetumpaa kuin se "luontainen" tapa?

Älytön on ihmisen mieli...

Noh joka tapauksessa tämä raskaus josta kuuleminen viime syyskuussa oli raskain raskausuutinen koskaan on päättymässä toukokuussa... Kyseessä on hyvin läheinen ystäväni, joka aidosti yrittää huomioida meidän tilanteen. Hän kysyy, että onko uutta? Mitkä fiilikset? Kuuntelee mielellään kyllä, mutta jossain vaiheessa puhelut kääntyy raskauteen ja synnytyksen jännittämiseen ja kämpän sisustusjärjestelyihin uutta tulokasta varten... Osittain keskustelut kääntyy, koska minä kysyn... mutta silti. Silti se tuntuu jotenkin taakalta ja vaikealta.

Olen juuri lasketun ajan tietämillä matkalla ja poikkean mennen tullen synnytyskaupungissa. jos pieni siis päättää tulla ajallaan, niin minun olisi mahdollista poiketa katsomassa tuoreita vanhempia ja pienokaista laitoksella. Mikä olisikaan ihanampaa ja yhtä aikaa niin älyttömän raastavalta tuntuva ajatus, etten tiedä miten suhtautuisin... Täysin uusi tilanne minulle.

Ironista on, että pelkään, että meitä pyydetään kummeiksi. Tavallaan toivon ja toisaalta odotan ja yhtäaikaa pelkään. En ole koskaan pidellyt sylissäni pientä vauvaa. Jotenkin sisimmässäni toivon, että se ensimmäinen saisi olla minun omani.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

ehkä sittenkin

Perjantaina (kp 24) tein kuin teinkin o-testin. Negahan se oli taas. Kuitenkin limailut oli lupaavia ja nännit arat, kuten aiemmin on ison O:n yhteydessä ollut... Tulkitsin tämän sitten ikuisena optimistina niin, että o-plussa olisi tullut torstaina jos olisi tullut.

Lauantaiaamuna (kp 25) lämmöt oli pompsahtaneet 36,9 asteeseen. Osansa saattaa toki olla sillä, että pään kaikki mahdolliset onkalot täyttyivät jollain ihme ektoplasmalla, jota tässä sitten on pari päivää niistelty.

Se huono puoli tässä nyt sitten on, että pupuilut osui perjantai-iltaan, tai oikeammin ehkä lauantaiaamuun. Intouduttiin miehen kanssa juopottelemaan ja pelailemaan lautapelejä takkatulen ääressä. Petiin päädyttiin vasta aamuneljän aikaan. :) Hups.

Summa summarum: Jos ovis oli, niin taidettiin jumppailuillamme myöhästyä => ei siis vauvaa taaskaan. Hyvänä puolena aikataulun venyminen niin, että ehkä säästytään matkalla tätisalamatkustajasta ja seuraavalla kierrolla voi olla mahikset taas, kun seuraava O ei ehkä satukaan työmatkalle, vaan sen jälkeiselle ajalle.

Tänään pitäisi suunnitella vierashuoneen/lastenhuoneen remontti. Appiukon ja anopin on määrä tulla viikon päästä tekemään remppaa ja koiravahdeiksi, kun me lähdetään ihmettelemään Barcelonan vilinää. Olen jo melkein ainakin hyväksynyt ajatuksen siitä, että remontin voi tehdä sopivaksi molempiin käyttötarkoituksiin, nykyiseen ja toivottavasti tulevaan. Yllättävää kyllä, remontin suunnittelu tuntuu jotenkin hankalalta ja vastenmieliseltä... Ehkä se johtuu siitä, että on jotenkin hyväksyttävä se, että ei voida lähteä tekemään suoraan lastenhuonetta. Täytyy tehdä vierashuone, joka soveltuu myös lastenhuoneeksi, jos joskus sellainen tarve meille suodaan.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kun kroppa ei toimikaan

Noh... näköjään voi käydä niin, että kroppa ei toimikaan niin kuin se on ennen toiminut ja niin kuin sen odottaisi toimivan. Tänään on kp 24 eikä vieläkään ole mitään merkkejä menneestä eikä tulevasta ovulaatiosta. En tosin ole yrittänytkään testata ovulaatiota viikkoon... Kyllästyin kaikkiaan kahdeksan negan jälkeen. Ehkä pitäisi, toisaalta en jaksa.

Sitä en ymmärrä, että miksi näin? Miksi clomit toimi ensin ja nyt taas ei? Onko mun vasen munasarjani jotenkin rikki ja vaillinainen?

Töissä on ollut ihan kauhean kiireistä ja koko ajan pitäisi edistää montaa eri projektia ja ottaa hanskaan isoja kokonaisuuksia. Samaan aikaan kalenteri on täynnä palavereja toisensa perään. Ehkä stressi on syönyt mun kasvavan munasoluni halun pullahtaa tähän hektiseen maailmaan. Ei tänne kannatakaan tulla. Jos uutisia on uskominen niin joutuu kitkuttamaan työelämän oravanpyörässä 70-vuotiaaksi saakka vailla taukoja. Vailla taukoja etenkin jos ei onnistu saamaan lapsia.

höhö... kokeilinpa just, että ehkä tissit on sittenkin hiukan arat. Pitäisikö sittenkin testata vielä kerran? Olisipa hienoa, että jos ovis tulisikin vasta nyt, niin säästyisin menkoilta Barcelonassa ja ehtisin työmatkaltakin takaisin seuraavan oviksen aikoihin...

Mies muuten soitti VL:oon simppatuloksista. Sieltä rauhoiteltiin että kun kokonaismäärä on hyvä, niin ei niiden muotopuolien osuudesta kannata niin huolissaan sitten olla. Vasta-aineilla on oikeaa merkitystä, jos lukemat on tyyliin 50 %, meillä oli alle 20 %. Inssikysely siellä kuitattiin, että ei kannata lähteä, kun clomit kerran antoivat niin hyvän vasteen... Noh, eipä taidakaan toimia toista kertaa, joten saas nähdä.

Enpä oikein tiedä mistään mitään taas... Tuntuu aika toivottomalta koko vauvaprojekti. Viikonloppuna pitäisi päättää vierashuoneen eli "lastenhuoneen" remontista, että mitä värejä seiniin ja voiko laittaa peilikaappia... Ehkä pannaan kokopeilit kaikkiin oviin, niin varmana tulee vauva. Toimisko se niin?

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Ihme meininkiä

just joo. Clomikierto II ja kp 21. Tänään ei ollutkaan enää lämmöt ylhäällä, 36,3... Olisikohan siinä sitten selitys eilisille onnen tunteille, lemmenpuuskille ja hyvällä fiilikselle? En enää ollenkaan tiedä missä mennään... Nyt tämä kroppa lienee seonnut. Kuka käski lähteä sitä lääkkeillä sotkemaankaan?? Biologinen kello kai. Höh. Mokomakin.

Noh, se hyvä puoli tässä oviksen mahdollisessa viipymisessä on, että kun en tiedä missä mennään, niin en kai voi stressatakaan niin paljon. Ja myös se on hyvä, että jokainen päivä ilman ovista tässä vaiheessa (ehkä) myöhästyttää myös tätiä lomamatkalta. Jospa se ei ollenkaan ehtisi reissuun mukaan??

Nyt on (onneksi) töissäkin niin kiire, ettei päivisin paljoa ehdi vauvoja ajattelemaan. Ainakin jos meidän yksi lopputyöntekijä ei ole paikalla... On nimittäin käynyt harvinaisen selväksi kuinka hänellä on kolme pientä lasta ja kuinka kauhean rankkaa se on, kun ei ole omaa aikaa ja kuinka kamalaa on kun lapset koko ajan sairastaa ja haluaa kainaloon nukkumaan... huoh. Aina ei vaan jaksa kuunnella.

Se varmaan pitää mua aika omituisena jurmuttajana, kun en oo oikeestaan koskaan sanonut sille mitään sen jälkeen, kun se katsoi oikeaksi kommentoida joskus jotain siitä, että kuinka kauhean ihanaa meidän elämän täytyy olla, kun me voidaan "niinku matkustella ja lauantaisin juoda viiniä ja valvoa myöhään ja sunnuntaisin nukkua pitkään" ja kuinka mä en voi tietää millasta elämä on (kolmen lapsen kanssa). Just. En joo voikaan.

Miksi jotkut ei vaan tajua, että mitä kannattaa puhua ja mitä ei?

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Inssiajo?

jesh... Niin siinä taisi käydä, että ovis oli kuin olikin eilen, eli kauan kaivattu o-plussa olisi tullut perjantaina, jos olisin testannut. TYKY tuli tielle... hmpf. Eilen illalla nimittäin kivisteli kovasti mahaa (luulin sen tosin olevan laskettelunjälkeistä lihaskipua) ja hetken ajaksi tuli yllättäen samanlainen fiilis kun tulee silloin kun verensokerit yhtäkkiä laskee...

Noh, toivotaan, että perjantaiaamun 54 miljoonasta liikkuvasta siittiöstä ne 11 % eli jotain 6 miljoonaa olisi nopeasti uivaa. Jos niistä juuri niitä normaalimuotoisia olisi 5 % eli 300 000 ja ne pääsisivät perille munatorveen ja niistä ainakin yksi olisi vielä 36 h kuluttua toimintakuntoinen kohdatessaan mun munan. Toivotaan vielä, että niillä vielä synkkaisi ja että tykkäisivät jatkaa yhteiseloaan ja jakautuisivat oikeaksi ihmiseksi asti. Eihän se ole mahdotonta eihän??

Joo... noh kun tämä ei ehkä sitten taaskaan onnistu, niin sitä varten katselin jo varovaisesti tietoja insseistä. VL:n diagnoosissa sunnitelmana nimittäin lukee mun osalta: "oligo-ovulaatio dg.llä CC-OI -hoitoja" (tarkoittanee että harvaa ovulaatiota tuetaan ovulaation induktiolla = clomifen) ja miehen osalta taas: alkuun OI hoitoja, tarv AIH mukaan (AIH on inseminaatio oman miehen siemennesteellä).

Eli pitäiskö kokeilla inssiä sitten? Lukemani perusteella inssin tulokset ei välttämättä ole kovin hyvät, mutta puhdistetun "priimasperman" tuuttaaminen suoraan perille voisi ehkä parantaa todennäköisyyttä raskautumiseen, etenkin jos ja kun spermassa on myös jotain ongelmaa vasta-aineiden kanssa. ..hmm.. Tätä täytyy ehkä kysyä sieltä klinikalta ja toisaalta myös ehkä omasta tk:sta.

Joka tapauksessa seuraava kierto alkanee juuri ennen kun lähdetään Barcelonaan, eli siellä siis katsellaan Gaudia verta vuotavana. Ah, miten romanttinen rakkausmatka.... Voikohan menkkoja mitenkään siirtää?? Ehkä vaan yritän stressata ihan hulluna, niin ne sitten myöhästyis tai jotain?? Tai sitten luotan vaan 150 %:sesti miljoonien supersimppojen elinkykyyn.

Joka tapauksessa tuota mahdollista inseminaatiota ei voida tehdä vielä ensi kierrossa, koska näillä näkymin 90 % todennäköisyydellä iso-O on juuri työmatkaa edeltävänä viikonloppuna tai kun olen ulkomailla viikon mittaisella työmatkalla. Tämä "pakollinen tauko" ehkä puoltaisi yhteydenottoa omaan tk:hon ja siirtymistä julkisen puolen jonoihin...

Että tällaisia pohdintoja sunnuntaipäivän kunniaksi.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

muotopuolia simppoja?

terveisiä TYKY-päivältä! Oltiin laskettelemassa ja oli kyllä ihan huippuihanaa pään tyhjennystä! Mut on kiikutettu rinteeseen 4-vuotiaana ja parikymppiseksi saakka laskin säännöllisesti, ensin suksilla ja kolmetoistavuotiaasta alkaen laudalla. Nyt en ole kuitenkaan moneen vuoteen ollut mäessä, vuokrasin sukset ja oli ihan älyttömän hienoa!!

Mäkeä laskiessa tyhjeni pää uutisesta, jonka ehdin saada juuri ennen reissulle lähtöä, kun kävin heittämässä auton kotiin... Pyydettiin nimittäin väestöliitolta meidän potilastiedot. Miehen spermanäytteen tuloksista silloin klinikalla saatiin odottaessa tieto määrästä ja liikkuvuudesta joka oli hyvä. Nyt kuitenkin tossa paperissa on myös ne tarkemmat tulokset, jotka jäi silloin soittamatta.

Nyt tulokset näyttää kuitenkin siltä, että
siittiöiden tiheys 76 milj/ml (yht. 478,8 milj)
eteenpäin liikkuvia siittiöitä 54 milj/ml
a) nopeasti suoraan eteneviä 11 %
b) hitaasti eteneviä on 60 %
c) paikallaan liikkuvat 11 %
d) liikkumattomiakin 18 %.
:( Viitearvo on kuitenkin ilmoitettu niin, että a > 25 % tai a+b > 50 %, joten kuivilla ollaan.

Kaiken lisäksi
muodoltaan normaaleja on vain 5 % (viitearvo >15 %)
epänormaaleja siis 95%!! Näistä epämuotoinen pää 95 %, epämuotoinen kaula tai keskikappale 38 % ja epämuotoinen häntä 1 %.

Lisäksi spermavastaaineiden kohdassa on IgC 17 % (viitearvo <10>

Täytyy ruveta nyt googlettamaan, että mikä merkitys tuolla muodolla oikein on sitten... :( Vähän tuli leimit fiilikset, kun jotenkin olin tuudittautunut siihen, että kaikki onkin ok. Höh.

Ja ovistakaan ei oo kuulunut. Tosin eilen en testannut ja tänä aamuna ei ollut lämpömittaria. Höh siitäkin.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Missä on iso-O?

kp 16, ei ovista näkyvissä. Aamulla lämmöt oli taas 36,5, samoin kuin eilenkin. Tämä lämpö ei kerro mitään. Ovistestiin tuli se tyhmä haamu. Hailakka viiva, joka ei kerro mitään... En tajua yhtään missä mennään. :( Noh. Onneksi tässä on ollut muutakin mietittävää.

Herra Nuun kanssa oltiin tänään Raisiossa ell:ä tapaamassa. Kuppi saatiin lopputulemana ulos, mutta aikamoisen työn tuloksena. Koiraraasu on nyt ihan hukassa... kiertelee kotona, vaikka jalat ei kanna. Tuijottaa seinää tai tyhjää. Yrittää vinkua, mutta tähystyksessä rassattu kurkku vain rohisee... Uskallankohan enää ottaa kuppia käyttöön? Uusi kuppi on kyllä tilattu, mutta saa nähdä, uskallanko tosiaan enää käyttää sitä.

Tietysti ykköstoivehan olisi, ettei kuppia tarvittaisi enää... vaikka pariin vuoteen? Näillä näkymin toive tuntuu kuitenki koko lailla absurdilta. Ovulaatiota ei kuulu eikä näy. Kierto venyy ja odotukset haihtuu. Näköjään clomit ei toimikaan kellon lailla joka kerta. Ekalla kerralla vain. Ehkä meidät on tarkoitettu vain karvaisten lasten vanhemmiksi.

Pyydettiin väestöliitosta meidän tiedot. Mun tietolomakkeet tuli tänään. Itse lausunnosta en paljoa ymmärtänyt, mutta kai siinä kerrotaan se mitä saatiin silloin käynnillä tietää. Ajateltiin, että kiikutetaan paperit tk:een ja pyydetään, että päästäisi jatkotutkimuksia ja / tai -hoitoja varten keskussairaalan jonoon. Saa nähdä, onko miehen lausunnossa tarkempaa kuvausta esim. siittiöiden muodosta... Siitähän me ei olla soitettu ja kysytty enempää, kun on luotettu lääkärin sanaan siitä, että siittöiden liikkuvuus on muotoa tärkeämpää.

Lueskelin muuten eilen elämän alku -blogin.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

blogista julkinen

Jostain kumpusi tarve saada julkaistua tämä blogi. Ehkä joku joskus lukee ajatuksiani ja kokemuksiani. Kenties joku saa tästä niitä ajatuksia hereille, mitä itse olen saanut blogeja lukiessani.

Pahoittelen suoraan, että monet varsinkin alkuvaiheen postaukset ovat lähes yksinomaan oireluetteloja. Sitä varten aikoinaan tämän blogin perustinkin. Sittemmin se on toiminut oirelistailun ohessa yleisempänä avautumiskanavana. Itse koen saaneeni tähän saakka jo paljon, vaikka blogin lukuoikeudet ovat olleet vain minulla ja miehellä.

kp 15, tuskailua...

kp 15 ja O-metsästys on tiukasti käynnissä. Tikkuja on mennyt jo 6, ei plussaa. Haamuja vain, sekä CB:n testiin, että liuskoihin. Tänään aamulla tuli sen oloista limaskaa, että voisi olla kuitenkin otolliset ajat. Lämmöt oli pari päivää 36,3 ja tänään 36,5, joten ehkä O menikin jo?? (mikä ei ole hyvä uutinen, koska sitten missattiin...)

Toisaalta limoja ei eilen ollut yhtään, kivistelyjä vain hiukan (tosin aamulla töihin ajaessa vihlaisi vasemmalta), kohtua on vain vähän jomotellut. KN on pehmeä... Kaikki nämä puhuisi sen puolesta, että O on vasta tulossa, ehkä tänään?
En enää pysy perässä, mitä kropassa tapahtuu.

Koiran syömä kuukuppi, työstressi ja yhdityshommat vie ajatuksia pois vauvaprojektista, ainakin ajoittain.
Huomenna kuppi kaivetaan koirasta ulos eläinlääkärin pöydällä. Tilasin uuden kupin, mutta en ole varma uskallanko koko härveliä enää käyttääkään, jos käy vielä näin kolmannenkin kerran. :/ En kuitenkaan haluaisi mistään hinnasta palata takaisin inhottaviin tulppiin. :(

Remontin osalta päädyttiin nyt kuitenkin tekemään vierashuone, joka sopii tarpeen mukaan sekä lapsille että aikuisille. Mies piti mua ihan tyhmänä, kun kysyin siltä, että pitäiskö kuitenkin vielä lykätä sen huoneen remonttia...


Tuntuu, että tuskastun pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. En lopulta edes tiedä, mikä mua eniten tuskastuttaa, mutta jotenkin ei ole 100 % hyvä olla.

Plussia ja miinuksia juuri nyt:

- kuppi koiran suolessa

- työstressi

- lapsettomuuden pitkittyminen

- pelko siitä, ettei koskaan saada lapsia

- pelko siitä, ettei ikinä päästä ihmisten ilmoille

- en osaa puhua ystävilleni tilanteesta (eri elämäntilanne kaikkien kanssa)

+ ihana avomies

+ maailman parhaat koirat

+ oma talo

+ lähestyvä Barcelonan matka

+ mukava työpaikka, kivat työkaverit, sopivan haastava työ

+ lämmittävä kevätaurinko

+ hankikanto

lauantai 13. maaliskuuta 2010

uusi kierros, uudet kujeet?

Jepjep,

alkoihan se uusi kierto sieltä dpo 18, kp 32 olikin kp 1. Nyt sitten mennään yk 13. Enpä olisi uskonut kun tähän hommaan lähdin, että näihin lukemiin vielä päädytään. Tulevaa en viitsi enää edes ajatella. En uskalla.

Pohdiskelin uuden clomikierroksen aloittamista paljon. Uskallanko taas pistää kaikki odotukset ja pettymykset pelilaudalle ja katsoa kuinka käy? Viimein kp3 päätin, että menköön. Aloitin clomit.

Clomien vaikutusta on tällä kertaa ollut hankalampi arvioida ja seurata, kun olin clomikauden poissa kotoa anoppilassa ja sitten työmatkalla. Epäsäännöllistä elämää nääs. Samanlaista valkkarilorottelua kuin viimeksi ei ole ollut ja sen sijaan yhtäkkiset ja yölliset hikoilut ovat piinanneet.

Aamulämpöjen mittailun aloitin eilen (kp 10) ja mittari näytti 36,6. Yllättävän korkea siis. Tänäänkin mittasin, mutta kun viikonlopun kunniaksi sain nukkua pitkään, voi tulos olla mitä tahansa ja sitä se olikin, 36,7. Eilen tikutin ovista ja tuloksena oli haamu sekä mammaksin testiin, että digiin. Toisaalta oviksen pitäisi (jos viime kiertoon on luottamista) olla vasta ehkä tiistaina. Noh tulipahan todistettua, että digilläkin voi saada negan ;)

Torstaina tapahtui se, mitä olen pelännyt ja mikä tapahtui viimeksi kolme vuotta sitten. Herra Nuu söi kuukupin. Taas. Työmatkan jälkeen oli pakaasien purkaminen kesken ja nesessääri oli vessan lattialla, kuppi siellä omassa säilytyspussissaan ja ovi oli jäänyt työntämättä kokonaan kiinni töihin lähtiessä...

Nyt työ parafiiniöljyinen koiraraukka joko ulostaa kupin tai leikataan ensi torstaina Raisiossa. Tällä kertaa en jää odottelemaan suolistotulehduksia tai mahdollista suolitukosta. Toivotaan vaan, että kuppi päätyy ulos tai vähintään että tämä väliaika pärjätään hengissä ja kuppi onnistutaan löytämään suolistosta. Ei ole nimittäin mitenkään yksinkertaista tietää, missä kohti koiraa kuppi on... sitä kun ei voi paikantaa oikein millään.

No olisihan sitä voinut säästää huoliansa töistä selviämiseen ja käyttää rahat vaikka Barcelonassa, mutta nyt kävi näin.

Niin joo. Tässä pitäisi valmistautua remonttiin. Voiko lapseton remontoida lastenhuoneen? Tämä pohdinta ansainnee oman postauksensa ja minä taidan ansaita nyt auringonpaistetta.

Palaillaan ja kattellaan.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

ratkaisun hetkiä

Tänään oli lämmöt viimein laskeneet, 36,5. Ajatukseni megakokoisesta keltarauhasmollukasta taisi siis pitää kutinsa ja kuppi on asennettu paikoilleen odottelemaan.

Pohdiskelin tässä, että pitäisikö ottaa yksi luomukierto tähän väliin... Kova hässäkkä töissä jatkuu koko maaliskuun (tosin kyllä myös huhtikuun) ja nuo clomit tuntuu aiheuttavan aika kovia päänsisäisiä myllerryksiä. Jos sitten vaikka yhden luomukierron jälkeen taas uusin toivein?

Noh, jos tänään alkaa, niin on sitten perjantaihin asti aikaa pohdiskella, että laittaisko joululahjan tilaukseen vai ei. (Tosin tuonkaltaiset pohdinnat on ennenkin räpsähtäneet julmasti päin naamaa, joten ei taida olla tarpeen mennä asioiden edelle...)

tiistai 2. maaliskuuta 2010

myöhempien aikojen oireet

Listaanpa hiukan näitä yliaikaisten luteaalivaiheen tuntemuksia, kun kerran näin pitkälle on jouduttu.

dpo 16 eli eilen: kn pehmennyt, lämmöt aamulla 36,9, rinnat "porrashyppelyarat", ei vuotoa.

dpo 17: lämpö 36,7, rinnat edelleen "porrashyppelyarat" ja aamulla myös arasti päälle pukiessa. Ei vuotoa, ainakaan vielä. Aamulla, noin 10 jälkeen iski yhtäkkinen huonovointisuuskohtaus, melkein meinasti ykä tulla. Tiedä sitten johtuiko se jostain pöpöstä, mitä on liikkeellä vai elättelenkö turhia toiveita...

On tämä kyllä julmaa peliä ihmisen mielen ja fysiikan kanssa. Mieli aiheuttaa fyysisiä oireita, jotka sitten taas selättää mielen. Saisiko pelin jotenkin vihellettyä poikki? Missä on tuomari?

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Ratkaisu?

Mietiskelin pitkin päivää, että mistä tämä nyt sitten voi johtua, että testit näyttää negaa, mutta tätiä ei näy eikä kuulu... Tulin siihen tulokseen, että mun hieno jättimuna on aikaansaanut myös sinnikkään ja jättimäisen keltarauhasen, joka on edelleen aiheuttanut komean oirekavalkadin ja elää sitten pari päivää pidempään, kun tavallinen keltarauhanen.

Juttelin E:n kanssa ja hänellä oli clomien vaikutuksesta luteaalivaihe ollut pisimmillään 18 päivää... Ei siis ole juuri nyt paineita testailuun, sillä odotukset sen suhteen, että negat olis jostain syystä vääriä, niin hupeni pois.

E:lla on tänään alkanut raskauden viimeinen kolmannes. :)

dpo 16, WTF?

edelleen odotellaan. Henkinen romahdus tuli eilen. Raskautumattomuuden ääneen myöntäminen kostautui ja itku tuli oikein voimalla...

Tuntuu kyllä kieltämättä toistaiseksi vaikeimmalta kierrolta.
muttamutta... nyt mennään jo historiallista dpo 16:ta, vuoto ei ole alkanut ja aamulämmöt oli edelleen koholla.

WTF???
en kyllä tajua... kai se kuitenkin hämää vaan ja tänään sitten alkaa.