Rakenneultra

22+0

Se kaukana tulevaisuudessa siintänyt rakenneultra oli tänään. Aika meillä oli jo aamulla kahdeksalta, joten kotoa startattiin heti seitsemältä. Muutamaa minuuttia yli kahdeksan meidät kutsuttiin sisään siihen samaan huoneeseen, missä edellinenkin ultra tehtiin. Kätilö oli tosi rempseä, vähän niin kuin niskapoimu-ultrassakin. Alkuun hän kysyi vain, että miten raskaus voi? Mitäpä siihen voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti hyvin.

Ultraus aloitettiin. Ensin kätilö totesi, että myttynen on pää alaspäin kohdussa, lapsivettä on normaali määrä ja raajoja kaksi kumpaakin sorttia. Päällispuolisen tarkastelun jälkeen ryhdyttiin tarkastelemaan eri rakenteita tarkemmin.

Päästä aloitettiin. Päästä kätilö mittaili reippaalla otteella kallon mittoja ja aivojen osia. Pikkuaivojen mittausta varten myttystä piti vähän tuuppia. Pään halkaisija pystysuunnassa oli noin 5,6 cm ja vartalonympärys noin 20 cm. Noista mitoista sain ihanan konkreettisen kuvan pienokaisen koosta. <3

Päästä bongattiin myös huulen kaari ja pikkuinen nykerönenä. Välillä kuvissa vilahtelivat pienet huitovat tai nyrkkeilevät kädet.

Päästä edettiin selkärankaan ja sisäelimiin. Kaikki näytti normaaleilta. Selkäranka tasainen ja ehyt, munuaiset paikoillaan ja vatsalaukku erottui nestettä täynnä olevana rakkulana. Ensikatsomalla virtsarakko oli tyhjä, mutta muutaman minuutin jälkeen sielläkin oli jo tavaraa kertynyt. Sydämestä löytyi kammiot ja eteiset ja nesteen virtaussuunnatkin tarkistettiin. Oikein kuulemma meni.

Lopuksi katseltiin raajoja, kätilö mittaili luita ja totesi kaiken olevan paikallaan kuten kuuluukin.

Kätilö kertoi painoarvion, jota en tietenkään muista. Reilut puoli kiloa kuitenkin. Kooltaan myttynen oli lähes viikkoa suurempi kuin taulukot sanovat eli vastasi viikkoja 20+6. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu, eikä siinä mielestäni olisi järkeäkään. Hän tulee tähän maailmaan sitten kun sen aika on. Sillä ei liene juuri mitään tekemistä siirretyn tai paikallaan pidetyn lasketun ajan kanssa.

Huimaa ajatella, että pikkuinen myttynen on jo lähes toimiva ihminen kaikkine elimineen ja osineen! Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa odotella jopa yli neljä kuukautta, että tapaamme hänet ja saamme tutustua uuteen perheenjäseneemme.

Kokonaisuudessaan ultraus kesti ehkä 15 minuuttia. Jotenkin olin ajatellut, että olisi mennyt pidempäänkin. Käynnistä jäi mahdottoman hyvä mieli ja muutamia kuvia. Niistä taitaa liietä yksi kuva tulevalle isoisälle 60-vuotislahjaksi mukaan pitkälle matkalle.

Ultran jälkeen pitkin työpäivää myttynen muistutteli olemassaolostaan möyriskelemässä mahassa. Sama show jatkuu nyt tätä kirjoitellessa... Miksi lienee myllerrystään pantannut viime päivät? Miten onnellinen voi tuleva äiti olla? Meille taitaa ihan oikeasti tulla vauva! Meidän pieni myttynen. <3