21+4
Yleensä en juurikaan käytä tuoksuja, mutta viime aikoina on tavakseni tullut suihkauttaa hieman hajuvettä ennen töihin lähtöä. Suttuisesta kelistä huolimatta tänä aamuna oli keväinen olo. Päätin aamulla laittaa "keväthajuvettäni" ensi kertaa sitten viime syksyn. Tuon hajuveden hankin reilu vuosi sitten kun tuli olo, että kaipaa kevättä varten kevyempää tuoksua.
On jännittävää, miten voimakkaasti viime kevään ja kesän ajan käyttämäni tuoksu liittyy mielessäni lapsettomuuden tunneskaalaan ja tuona aikana läpikäytyihin ahdistukseen, suruun, masennuksen tunteisiin, toiveisiin ja pettymyksiin. Nyt kun tuoksu on leijaillut ympärilläni päivän, olen mielessäni käynyt uudelleen läpi kuukausittaisia pettymyksiä ja keskenmenon aiheuttamia tunteita. Olen lukenut blogiani taaksepäin pitkälle ja miettinyt, että miten olenkaan jaksanut aina nousta tolpilleen pettymysten jälkeen. Olen käynyt uudelleen läpi tulevien hoitosuunnitelmien, pistosten, työaikajärjestelyjen ja rahanmenon tuskailun miettimiset.
Kyllä ihminen kaikenlaista kestää toisaalta taas moni asia unohtuu ja painuu taka-alalle helposti. Taka-alalta esiinnousemiseen ei näköjään kuitenkaan tarvita kuin yksi asiasta muistuttava tuoksu ja kaikki tuntemukset ovat jälleen kuin eilisiä.
Voi kunpa viime päivien blogimaailman huonot uutiset pian muuttuisivat ilon aiheiksi ja surun ja tuskan kyyneleet ilon kyyneliksi. Voimia!
Minulle aina välillä tulee aikoja, etten halua tulla lukemaan blogiasi. Aina kun huomaan vältteleväni lukemasta blogeja, joissa on käynyt onnellisesti, minulle tulee paha mieli sillä mistä se kertoo? No siitä omasta katkeruudestani.
VastaaPoistaToisaalta ajattelen asian myös niin, että siinä vaiheessa (tässä vaiheessa) ei "tarvitse" enää "huolehtia", kun asiat ovat menneet jo oikein.
Nyt kun tulin lukemaan, tuntuu että astuin taas yhden kynnyksen yli.
Samanlailla on oikeassa elämässä. Raskausuutisen kuultuani en hetkeen pysty ihmiseen pitämään yhteyttä. Asia täytyy sulatella. Onneksi useimmiten on käynyt niin, että olen loppujenlopuksi jollain tavalla päässyt sen kynnyksen yli ja pystynyt sitten olemaan mukana jännittämässä.
Minä toivon sinulle oikein onnellista odotusta :) Pian pääsetkin kuoriutumaan talvitamineista, esittelemään kasvavaa masua maailmalle :) Toivottavasti lapsettomuus ja sen aiheuttamat arvet pikkuhiljaa paranevat eivätkä enää koskaan tule sinua vainoamaan :)
Hyvää kevättä!
Ihanaa Silmu, että rohkenit poiketa ja kertoa, ettei se niin helppoa ole. Itsellä oli aivan samanlainen tilanne vielä jonkin aikaa oman plussan jälkeenkin. En uskaltanut kurkata, en halunnut satuttaa itseäni lukemalla raskaana olevien blogeja. Luulisin, että nuo kuvaamasi tunteet ovat osa lapsettomuutta. Uskon, ettet ole suinkaan ainut.
VastaaPoistaNiin, hassua on myös se, että edelleenkin raskausuutisia ei ole helppo ottaa vastaan. Helpompi kyllä, muttei helppo. Aina sitä jotenkin kierosti ajattelee, että "onnistui kuitenkin eka kerralla..."
Eipä näitä asioita taideta järjellä oikein selitellä. :)
Kaikkea parasta kevääseen myös sinulle ja voimia jaksamiseen! Toivon, että pian onnistuisitte! :)