sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uusi vuosi uuden alku

rv 8+2, neuvolaan 9 päivää

Vuosi sitten kirjoitin: "Olkoon vuosi 2010 vaiherikas. Ainakin eteen tulee täysin uusia, henkisesti ja fyysisesti rankkojakin juttuja. On myös mahdollista, että vuoden loppuessa ollaankin jo ehkä isi ja äiti."

Vuosi 2010 aloitettiin lapsettomuustutkimuksilla, siitä edettiin sitten näin jälkikäteen ajatellen todella inhottaviin clomifen-hoitoihin. Clomifenit aiheuttivat minulle ikäviä sivuoireita ja limakalvojen kuivuutta ja lastenteko oli todella tekemistä ajoittain.

Kolmas clomifenkirto toikin sitten lähes epätodellisen tuntuisen positiivisen raskaustestituloksen. Oltiin ihan käsittämättömän onnellisia. vihdoin meille oli tulossa vauva. Onnea kesti kymmenen päivää, vuoto alkoi ja haaveet valuivat pöntöstä alas. Clomifeneja oli vielä yhtä kiertoa varten. Se ei onnea meille tuonut.

Kesän korvalla saimme keskussairaalasta tiedon, että elokuun alussa meille on varattu aika naistentautien poliklinikalle. Kesän yli päästiin siis aika stressittömissä ja rennoissa merkeissä, apukeinoja ei ollut käytössä ja tauko teki hyvää. Helteisenä kesänä 2010 päätettiin mennä naimisiin.

Ensikäynti klinikalla meni hyvin. Mieli oli hyvä, kun saatiin selkeä suunnitelma, minkä pohjalta hoidoissa edetään. Ensin tehtiin ovulaation induktioita pari kierrosta, tämän jälkeen niihin sovittiin yhdistettäväksi inseminaatio. Itse en uskonut ovulaation induktioiden saati inseminaation olevan autuaaksi (saati raskaaksi) tekevä hoitomuoto, ennemminkin pakollisia välivaiheita kohti IVF:ää.

Vastoin odotuksiani ensimmäisestä inseminaatiosta onnistuimme. Haamujen haamusta vahvistui ihan oikea plussa, plussasta jakautui solumytty, jolla on ihan ikioma sydän. Nyt istun tässä koneella vietettyäni vuodenvaihteen selvinpäin. En itkenyt yhtään vaikka meillä oli vauvaperhe kylässä, uskalsin vähän jopa kysellä vaunuista, vaatteista, vauvan tavaroista, syöttämisistä, nukuttamisista ja ties mistä itselleni vieraasta ja uudesta. Niistä, mitä en ole uskaltanut ajatella vielä ennen tätä.

Vuosi 2010 totisesti oli vaiherikas, mutta sitä tulee olemaan myös tuleva vuosi 2011. Jos kaikki menee suunnitellusti, toteutuu moni sellainen asia, josta olen aina haaveillut. Meistä tulee perhe, menemme naimisiin maaliskuussa, käymme häämatkalla, palaamme vielä muutamaksi kuukaudeksi töihin ja sitten jäänkin jo kesälomalle ja äitiyslomalle. Elokuussa perheeseemme liittyy kolmas ihminen ja meillä alkaa täysin uusi ja erilainen elämä. Kaikki ehkä muuttuu. Vuoden päästä myttynen on ehkä jo 4 kk ikäinen ja koko perhe opettelee uutta. Koko ajan. On myös mahdollista, että elämä ei mene niin kuin suunnittelisi, mutta sitä kehityskulkua en osaa ennustaa, voin vain toivoa, ettei niin käy.

Voisin jälleen kirjoittaa samat sanat; olkoon vuosi 2011 vaiherikas. Ainakin eteen tulee täysin uusia, henkisesti ja fyysisesti rankkojakin juttuja. On myös mahdollista, että vuoden loppuessa ollaankin jo ehkä isi ja äiti.

Melko jännittävää!

4 kommenttia:

  1. No on teillä ollut vaiherikas vuosi ja samanlainen edessäkin! :) Kiva kun asiat menee koko ajan hyvään suuntaan :)

    VastaaPoista
  2. Uskon, että vuoden lopussa olette vanhempia ja teillä on 4-kuinen myttynen ilona :-) Paljon onnea tulevaan vuoteen!

    VastaaPoista
  3. Onneksi olkoon ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

    VastaaPoista