Farkut verkkarihousuun

9+0

Tänään alkaa jo kymmenes raskausviikko. Loppiaisen jälkeen viikonpäivät ovat sekaisin ja koko ajan kuvittelen, että on jo maanantai ja että huomenna on neuvola. Tosiasiassa on kuitenkin perjantai ja neuvola on ensi tiistaina. Toivon, että neuvolakäynti on informatiivinen, eikä osoittaudu turhaksi reissuksi. Mies on luvannut tulla mukaan, mikä on tosi hieno juttu. Luulen nimittäin, että neuvolakäynnillä tulee paljon uutta asiaa ja on hyvä, että kuulolla on neljä korvaa kahden liikuttuneen hormonimyrskyisen korvan sijaan.

Dopplerilla ei vielä toistaiseksi ole löytynyt oikeita ääniä. Toissailtana olin kuulevinani sekunninpuolikkaan ajan jotain sellaista, minkä voisi ehkä tulkita sykkeeksi, mutta se hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin, eikä löytynyt uudestaan. Ei eilenkään. Joku ehkä huolestuisi heti nyt, mutta olen pysynyt viilipyttynä. Uskon, että syke kuuluu sitten aikanaan. Jo pelkästään suolistoäänien ja oman sydämen kuuntelu on tosi hauskaa ja jännittävää.

Vointini on ollut koko ajan tosi hyvä, jos vaan muistaa syödä ja nukkua riittävästi. Väsymys ja keskittymiskyvyn puute tosin vaivaavat, erityisesti töissä. Ajatukset tahtovat harhailla koko ajan työasioista pois... Työnantajan ja itsenikin näkökulmasta olisi kyllä ihan mukavaa, että saisi jotain oikeaakin aikaiseksi. Jotain sellaista, mistä mulle maksetaankin.

Olen tilannut itselleni muutamia vaatteita, joilla voin varautua mahan kasvuun. Muutenkin olen ollut työkelpoisia uusia vaatteita vailla ja olen siis hyvällä omatunnolla tilannut uutta päällepantavaa. Pari paitaa, pari neuletta ja toppia. Yhdet tilaamani farkut tulivat toissapäivänä, mutta ne olivat hiukan liian suuret (vielä). Tilasin kokoa suuremmat kuin mitä normaalisti käytän ja ne onkin nyt turhan väljät. Päätin kuitenkin pitää ne palauttamisen sijaan. Voihan se olla, että tuo peräosasto tässä lähtee leviämään jossain vaiheessa.

Sopivankokoisten farkkujen löytyminen alkaa kuitenkin olla jo akuuttia. Alkuviikosta olin töissä farkuissa. Farkkujen nappi ja vetoketju piti höllätä mahan kipuilun vuoksi iltapäivällä ja töistä kun pääsin kotiin niin heti oli vaihdettava farkut verkkarihousuun. Tänään nappi oli avattava jo aamuyhdeksältä, joten pian joudun kulkemaan ihan koko päivän housut auki. Maha ei varsinaisesti ole kasvanut, mutta nyt huomaa, ettei sitä saa enää vedettyä sisään. Vaikka kuinka "imee", niin se jää tasaiseksi, eikä mene kuopalle. Hauskaa huomata itsessään tapahtuvia muutoksia.

Pitkäaikaiset haaveeni uhkaavat toteutua. Tulevaa tekisi mieli suunnitella koko ajan. Onneksi meillä on myös ne häät tulossa, niin niidenkin järjestelyssä riittää tekemistä, eikä koko ajan tule mietittyä vain raskautta. Häihin on muutamaa päivää yli 2 kk aikaa. Nyt on jo haettu esteiden tutkintaa ja hankittu vihkisormus. Juhlapäivän järjestelyt alkavat loksahdella paikalleen ja odotan jo kovasti, että maha saisi jotain muotoa, niin tietäisin millaisen tuosta puvusta sitten tekisi... Kun häät on suunniteltu ja toteutettu, niin sitten voi kääntää katseen jo toivottavasti vielä silloin kasvavaan vauvaan ja sen tuleviin tarpeisiin.

Lapsettomuuden jälkeen on jotenkin ihan järjettömän hienoa, että voi suunnitella sitku-elämää ihan eritavalla kun tähän saakka. Nyt meillä on jatkuvasti joku määräpäivä (seuraava etappi: neuvola, ultra, rv 12 tms.) ja selkeä päämäärä ja aikataulu missä edetä. Helpottaa oman elämän projektinhallintaa huomattavasti. :)