11+5
Ultra on huomenna. Onneksi. Koko tämän viikon olen miettinyt enemmän ja enemmän seulontoja. Alunperin ilmoittauduttiin neuvolassa seulontoihin mukaan asiaa pitkällisesti pohtimatta. Minä ainakin halusin tietää myttysestä kaiken mahdollisen. Jotenkin pelottaa hirmu paljon, että huomenna saadaan sittenkin huonoja uutisia. Entä jos myttynen ei eläkään enää? Entä jos seulonnoista ei meidän kohdalla tulekaan hyvää tulosta vaan saadaankin korkea riskiluku ja sitten pitää päättää, että seulotaanko lisää. Keskenmenon uhalla. Joka tapauksessa otetaan vastaan se mitä tulemaan pitää, oli sitten downia tai muuta. Ilmoittauduin seulontaan mukaan, koska haluan tietää, mutta nyt en enää ole varma haluanko sittenkään tietää...
Asiaa ei tietenkään yhtään helpota se, että en saanut eilen illalla enkä tänään aamullakaan myttysen sydänääniä kuulumaan. Hain tutusta paikasta ja vieraasta paikasta, painoin ja kääntelin. Ei mitään. Ei vilahdustakaan. Viimeksi äänet kuuluivat sunnuntaina ja silloin sain ne esille heti. Järki yrittää sanoa, että tämä on ihan normaalia, ei niitä ääniä aina kuulu. Silti pelottaa. Itkettää. Jännittää.
Mies rauhoittelee ja vakuuttelee, että kaikki on hyvin. Hän haluaa seulojen tuloksen ja pitää 1% keskenmenoriskiä niin pienenä, että tarvittaessa mennään seulonnoissa loppuun asti. Katsotaan sitä sitten, jos on tarvis. Kävin aamulla otattamassa veriseulat terveyskeskuksessa. Yritän tolkuttaa itselleni, että kaikki on hyvin, ei hätää.
Maanantaina saapunut postipaketti vauvan vaatteita on edelleen avaamatta. En ole uskaltanut avata. Ehkä en uskalla tunnustaa itselleni, että luotin onnistumiseen jo niin paljon, että annoin itseni tehdä jo ensimmäiset hankinnat. Toivottavasti huomenna on hyvä syy avata paketti.
Pelottaa. Ultra on huomenna. Onneksi.
*halaus*
VastaaPoistaHäntä pystyssä kohti huomista! Voimia! Kaikki tuntematon pelottaa ja jännittää. Haluan uskoa että kaikki on hyvin ja kuulette/näette Myttysen huomenna. Sitten saat avata sen paketinkin :-)
Muistan niin hyvin tuon paniikin. Pahinta on juuri kun doppler ei toimikaan juuri silloin kun sen pitäisi, seulat harmittavat ja huolet valtaavat mielen ihan hurjalla intensiteetillä... Koeta muistaa, että ongelmat ovat tilastollisesti hyvin harvinaisia, ja että kaikki on siis melkoisella varmuudella hyvin! :-)
VastaaPoistaJaksamista täältäkin osoitteesta! Elämä on pieniä riskejä täynnä, sille ei voi kukaan mitään. Toivotaan, että huoli muuttuu huomenna onnen tunteeksi.
VastaaPoista<3 voimia <3
VastaaPoista-Anna-
VastaaPoistaKiitos ihanaiseni... Ultraan on juuri nyt 3,5 tuntia. Onnekseni koitui eilen ja tänään aamupäivällä työkiireet, jotka pakottavat ajattelemaan jotain muuta. Pelottaa ja jännittää, muttei ollenkaan niin kuin eilen. Katsotaan mitä tuleman pitää, tulokselle ei kuitenkaan mitään mahda tässä vaiheessa.
VastaaPoistaumpf, miten pitkiä tunteja.
Onnea ultraan! Eiköhän masussa ole kaikki hyvin, vaikka kyllä sitä itsekin tuli panikoitua taas ihan liikaa. Kai se kuuluu asiaan ;)
VastaaPoistaTsempit vielä viimeisiin odotuksen tunteihin. :) Olette ajatuksissa, te vanhemmat ja pikkuinen!
VastaaPoistaMinulta tsempitykset täältä myös :) Uskon, että kaikki on hyvin :)
VastaaPoista