uusi vuosi, uudet kujeet?

Nonni, nyt on sitten uusi vuosi polkaistu käyntiin. Vietettiin vuodenvaihde pelaamalla scrabblea ja syömällä juustoja maha pullolleen. Sen seurauksena janottaa ihan hulluna.

Ennen nukahtamista kerrattiin mennyttä vuotta ja muutenkin menneitä aikoja ja pohdittiin tulevaa. Vuonna 2009 ei tapahtunut kovin suuria asioita, ei ainakaan sellaisia, mitä olisin kovasti toivonut. Joulunpyhinä vuosi sitten annettiin vauvalle lupa tulla maailmaan. Noh, sitä ei sitten kauaa kestänyt, kun lupa muuttui odotuksen odotukseksi. Huoleksi. Pettymykseksi toisensa jälkeen. Nyt ollaan siinä taitepisteessä, että otetaan konsultti kolmanneksi pyöräksi ja koitetaan niin. Josko sitten joulumanteli tuottaisi tuloksen?

Tähän saakka elämä on kulkenut eteenpäin omilla raiteillaan. Vuoden 2009 raiteet oli vaihteeksi aika suorat, ei mitään yllättäviä pahoja kurveja, muttei niitä mukavaa vaihtelua tuoviakaan. Peruselämä on kuitenkin onnellista. Ehkä ihmisellä on se perusvika, että aina toivoo asioiden olevan paremmin ja eri tavalla, koskaan ei kai ole hyvä. 

Uudelle vuodelle en aseta lupauksia, enemmän ehkä toiveita. Toivon, että 2010 uudet työkuviot tuo uutta virtaa töihin. Toivon myös, että joku xyz-asia tarjoaisi meille vaihtoehtoelämää kaupungissa, lähempänä ystäviä. Ihan pienet koukut ei meitä täältä pois saa, talo pitää myydä ja löytää uusi kiva tilalle, molempien saada työpaikat jostain samalta alueelta. Ehkä joskus, ei liene realistista vielä vuonna 2010. Eniten toivon, että saisin kuulla olevani raskaana ja saisin ympärilleni perheen.



V kysyi, etteikö me olla vielä perhe? Mun mielestä ei olla. Tai ehkä tavallaan ollaan, mutta ei kuitenkaan oikeasti. Perheessä on isä ja äiti Virtanen ja sitten koiria ja lapsia. Ei isä Korhonen, äiti Virtanen ja koira. Mutta eipä tässä tietysti mikään kiire ole mihinkään. Mutta toivon kuitenkin, että jos saadaan vauva, niin sitten oltaisi perhe. Toisaalta niin kauan, kun vauvaa ei ole näkyvissä, niin ei ole kiirekään. Onpa tosi loogista taas... Ehkä tämä on sitä naisen logiikkaa?

Tästäkin puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen, että kihloihin mennään sitten kun häiden ajankohta on sovittu. Se sopii mulle. Tiedän, että tämän miehen kanssa haluan elämäni jakaa, se on tärkeintä kaikista.

Olkoon vuosi 2010 vaiherikas. Ainakin eteen tulee täysin uusia, henkisesti ja fyysisesti rankkojakin juttuja. On myös mahdollista, että vuoden loppuessa ollaankin jo ehkä isi ja äiti.