ahh... päätettiin pitää vapaa vappu.
Ollaan kotona ja vapautetaan itsemme näkemästä muiden mahoja, vauvoja tai lapsia. Vältytään kuuntelemasta kuulumiskyselyjä tai keskusteluja raskauden sujumisista tai synnytyksistä tai lastenvaunujen ominaisuuksista. Mieluummin avataan Barcelonan cava-tuliaiset kaksin kotona ja lällätellään muulle maailmalle. Päätettiin jäädä kotiin ja ladata akkuja kahden viikon päästä koittavaan vauvakyläilyyn.
Mua ahdistaa tuleva vierailu aika lailla. Ystävät tulevat kylään ja tässä tapauksessa he vielä jäävät yökylään. Toisaalta haluan nähdä tätä pariskuntaa ajan kanssa ja meidän koirat pääsee painimaan yllinkyllin. He osaavat suhtautua ihanasti meidän tilanteeseen ja kaikki on siinä mielessä ok. Mutta... heidän mukanaan meidän kotiin tulee vauva. Itkeekö se yöllä? Joudun seuraamaan vauvarutiineja, imetystä, vaipanvaihtoja... aargh??
perjantai 30. huhtikuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
sekava katastrofi
ON: dpo 1 ja paha olla. Eilen ei onnistunut mikään, eikä tänä aamuna. Meidän vauvatoiveet tästä jättimunasta on hyvin ohuen toiveen, maanantaiaamun simppa-annoksen varassa. Ovis oli illalla tai viime yönä. Aamulla oli lämmöt nousseet ja tyylipuhtaat ovislimat bongasin aamulla.
Eilen kävi ystävä pienten lasten kanssa kylässä, käytiin metsässä juoksuttamassa koiria. Jotenkin äidyin komentamaan toisen ihmisen pientä aarretta, kun näin hänet taittamassa elävää puuta. Pieni ei lopettanut edes useaan otteeseen käskemällä ja irrotin hänen otteensa sitten itse kertoen, ettei elävää puuta tai muutakaan saa retuuttaa. Jälkeenpäin tajusin, etten saisi noin vaan toisten lasten kasvatukseen puuttua. Pyysin anteeksi. Sainkin, ainakin näennäisesti.
Jostain hiipi mieleeni ajatus, että ehkä minusta ei olekaan äidiksi. Ei taida riittää pinna siihen hommaan.
Aamulla bongatun oviksen ja selvästi puhkeamista odottelevan jättimunan innoittamana olin tietysti ajatellut, että illalla olisi vauvantekohommia luvassa. Mies oli kuitenkin väsynyt ja teki moneen otteeseen selväksi, että haluaa aikaisin nukkumaan. Olisi pitänyt taas puolipakottaa, ellei pakottaa. Siihen en halua lähteä, sillä minä jos joku tiedän, mitä se on...
Juuri kun sitä ehti oppia, että seksi voi tuntua hyvällekin ja siitä on lupa nauttia, niin sitten koko homma alkaa kääntyä itseään vastaan ja muuttua pakkopullaksi. Minulle alkaa riittää tämä kellon ja kalenterin kanssa hommiminen kun kaikki muu alkaa jäädä koko ajan vähemmälle... Nostin asian keskusteluun, ja sovittiin, että pyritään spontaanimpaan kanssakäymiseen.
Itse en kyllä tiedä miten se onnistuu, kun sitä joka tapauksessa tarkkailee itseään koko ajan ja tasan tarkkaan tietää, että missä mennään.
Lenkin jälkeen tämä kaikki sai järjettömät mittasuhteet. Samaan syssyyn aloin vatvomaan sitä, kuinka tämä ajoitus nyt sitten tarkoittaa sitä, että menkat ja siis yk 15 alkaa samaan aikaan kun meille pitäisi olla tulossa vauva yökylään. Kertaalleen on jo siirretty heidän tuloaan samasta syystä (vedoten tietysti johonkin ihan muuhun). Edelleen yk15:n käynnistyminen ajoittuu myös samoihin päiviin hyvän ystäväni lasketun ajan kanssa.
Illalla itkin niin, että nyt on kirvelevät pullasilmät ja yritän jotenkin skarpata töissä etten jäisi kiinni. Toivottavasti kukaan ei kysele.
Jotenkin vaan eilen vyöryi päälle ennennäkemätön vuorellinen ahdistusta pakkoseksistä, jättimunasta, parisuhteesta, tulevista muiden vauvoista, vauvaperheen vierailusta meillä, siitä, ettei minusta varmaan edes ole äidiksi jne.... hohhoijaa. Tosi rationaalista toimintaa, mutta sen seurauksena tässä nyt sitten odotellaan ja ihmetellään. hmpf.
Kuinkakohan hulluksi tässä vielä tulee? Seuraava kierto on varmaan pakko pitää taukoa, ainakin clomeista.
Eilen kävi ystävä pienten lasten kanssa kylässä, käytiin metsässä juoksuttamassa koiria. Jotenkin äidyin komentamaan toisen ihmisen pientä aarretta, kun näin hänet taittamassa elävää puuta. Pieni ei lopettanut edes useaan otteeseen käskemällä ja irrotin hänen otteensa sitten itse kertoen, ettei elävää puuta tai muutakaan saa retuuttaa. Jälkeenpäin tajusin, etten saisi noin vaan toisten lasten kasvatukseen puuttua. Pyysin anteeksi. Sainkin, ainakin näennäisesti.
Jostain hiipi mieleeni ajatus, että ehkä minusta ei olekaan äidiksi. Ei taida riittää pinna siihen hommaan.
Aamulla bongatun oviksen ja selvästi puhkeamista odottelevan jättimunan innoittamana olin tietysti ajatellut, että illalla olisi vauvantekohommia luvassa. Mies oli kuitenkin väsynyt ja teki moneen otteeseen selväksi, että haluaa aikaisin nukkumaan. Olisi pitänyt taas puolipakottaa, ellei pakottaa. Siihen en halua lähteä, sillä minä jos joku tiedän, mitä se on...
Juuri kun sitä ehti oppia, että seksi voi tuntua hyvällekin ja siitä on lupa nauttia, niin sitten koko homma alkaa kääntyä itseään vastaan ja muuttua pakkopullaksi. Minulle alkaa riittää tämä kellon ja kalenterin kanssa hommiminen kun kaikki muu alkaa jäädä koko ajan vähemmälle... Nostin asian keskusteluun, ja sovittiin, että pyritään spontaanimpaan kanssakäymiseen.
Itse en kyllä tiedä miten se onnistuu, kun sitä joka tapauksessa tarkkailee itseään koko ajan ja tasan tarkkaan tietää, että missä mennään.
Lenkin jälkeen tämä kaikki sai järjettömät mittasuhteet. Samaan syssyyn aloin vatvomaan sitä, kuinka tämä ajoitus nyt sitten tarkoittaa sitä, että menkat ja siis yk 15 alkaa samaan aikaan kun meille pitäisi olla tulossa vauva yökylään. Kertaalleen on jo siirretty heidän tuloaan samasta syystä (vedoten tietysti johonkin ihan muuhun). Edelleen yk15:n käynnistyminen ajoittuu myös samoihin päiviin hyvän ystäväni lasketun ajan kanssa.
Illalla itkin niin, että nyt on kirvelevät pullasilmät ja yritän jotenkin skarpata töissä etten jäisi kiinni. Toivottavasti kukaan ei kysele.
Jotenkin vaan eilen vyöryi päälle ennennäkemätön vuorellinen ahdistusta pakkoseksistä, jättimunasta, parisuhteesta, tulevista muiden vauvoista, vauvaperheen vierailusta meillä, siitä, ettei minusta varmaan edes ole äidiksi jne.... hohhoijaa. Tosi rationaalista toimintaa, mutta sen seurauksena tässä nyt sitten odotellaan ja ihmetellään. hmpf.
Kuinkakohan hulluksi tässä vielä tulee? Seuraava kierto on varmaan pakko pitää taukoa, ainakin clomeista.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
iso O ja jatkokuvioita
Jepsjeps,
tänään kp 15 se sitten putkahti aamulla. Hymynaama digitestiin, joten ovista enteilee. Niin se vaan taitaa olla, että oikea puoli toimii ja vasen ei. Eilen jo nipisteli siihen malliin, että luulin oviksen jo olleen, mutta aamun lämmöt 36,3 kertoi muuta.
Eilen kävin tk-lääkärillä hakemassa lähetteen keskussairaalaan jatkotutkimuksia ja/tai -hoitoja varten. Lääkäri oli hirmu miellyttävä virolaistaustainen nainen. Hän kuitenkin kyseli siihen malliin, että jäi sellainen olo, että itse tiesin asian laidan paremmin kuin hän... Siis sen mitä on tehty, mitä tulokset kertoo ja mitä tuleman pitää.
Jotenkin käynnistä jäi sellainen olo, että lääkäri oli sitä mieltä, että meidän lapsettomuus johtuu liiasta yrittämisestä ja stressistä. Lopputulemana kuitenkin hän lupasi laittaa tällä viikolla lähetteen ja sitten sieltä keskussairaalasta pitäisi kuulua jotain. Ilmeisesti jonkinlainen suunnitteluaika ensin.
Olisiko joku lääke, jolla yrityksen voisi muuttaa tjottailuksi ja stressin poistaa kokonaan? Sitä vois kokeilla... ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi.
tänään kp 15 se sitten putkahti aamulla. Hymynaama digitestiin, joten ovista enteilee. Niin se vaan taitaa olla, että oikea puoli toimii ja vasen ei. Eilen jo nipisteli siihen malliin, että luulin oviksen jo olleen, mutta aamun lämmöt 36,3 kertoi muuta.
Eilen kävin tk-lääkärillä hakemassa lähetteen keskussairaalaan jatkotutkimuksia ja/tai -hoitoja varten. Lääkäri oli hirmu miellyttävä virolaistaustainen nainen. Hän kuitenkin kyseli siihen malliin, että jäi sellainen olo, että itse tiesin asian laidan paremmin kuin hän... Siis sen mitä on tehty, mitä tulokset kertoo ja mitä tuleman pitää.
Jotenkin käynnistä jäi sellainen olo, että lääkäri oli sitä mieltä, että meidän lapsettomuus johtuu liiasta yrittämisestä ja stressistä. Lopputulemana kuitenkin hän lupasi laittaa tällä viikolla lähetteen ja sitten sieltä keskussairaalasta pitäisi kuulua jotain. Ilmeisesti jonkinlainen suunnitteluaika ensin.
Olisiko joku lääke, jolla yrityksen voisi muuttaa tjottailuksi ja stressin poistaa kokonaan? Sitä vois kokeilla... ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Testejä tilaukseen
taas olin tänään siinä vaiheessa, että ovulaatiotestejä täytyi tilata lisää. Tilaushistoriastani löytyi jo kolme aiempaa tilausta.
Tilauksen pvm: lauantaina, 04. huhtikuuta, 2009, Tilauksen summa: 23,00€
Tilauksen pvm: torstaina, 09. heinäkuuta, 2009, Tilauksen summa: 23,00€
Tilauksen pvm: perjantaina, 25. syyskuuta, 2009, Tilauksen summa: 26,00€
Tällä kertaa historiaan ilmestyi neljäs rivi:
Tilauksen pvm: sunnuntaina, 25. huhtikuuta, 2010, Tilauksen summa: 21,00€
Joka kerta kun olen testejä tilannut, niin olen pohdiskellut, että kuinkahan paljon niitä pitäisi tilata. Samallahan sitä tavallaan tulee päätettyä, että kauanko tämä meidän odotuksen odotus vielä kestää. Joka kerta olen tietysti toivonut, ettei kaikkia hankittuja testejä tarvitsisi koskaan käyttää... Toisin on käynyt. Tällä kertaa tilasin 30 ovistestiä. Eli ainakin 5 kierrosta vielä. Raskaustestejä en tilannut, kun niitä on vielä. Eipä ole paljoa tarvinnut testailla.
Olen siis käyttänyt vuodessa jo 100 euroa ovulaatiotesteihin, jotka ei edes kunnolla toimi. Lisäksi olen käyttänyt toimiviin testeihin 50 euroa. Onkohan tämä ihan järkevää? No ei, mutta silti teen sen.
Tilasin myös kirjan Judith Uyterliden Rakkaustesti. Kirja oli tarjouksessa nettikirjakaupassa ja maksoi toimituskuluineen kympin. Saa nähdä kauanko sillä kestää tulla. Katselin myös, että jopa meidän oman pikkukylän kirjastossa on useitakin lapsettomuutta käsitteleviä kirjoja. Osa on jopa lainassa, eli on täällä joku muukin, joka painiskelee samojen asioiden kanssa.
Asiasta kukkaruukkuun:
Nautiskelin koirien kanssa aamulla pihalla auringosta. Nyin toisen koiran pehmoista aluskarvaa ja lähetin tukot leijailemaan ilmaan. Jutustelin koirille, kuinka niiden karvoista tulee pehmoista pesämateriaalia lauleskeleville linnuille. Sitten linnut voi tehdä pikkulintuja pehmeässä pesässä. Samalla juolahti mieleen hassu ajatus:
Voiko pikkulinnuilla olla lapsettomuutta? Entä jos pikkulintuja ei joku kevät tulekaan? Tuleeko äiti ja isälintu surulliseksi? Yrittääkö ne sitten ensi keväänä uudestaan?
Kaikenlaista sitä liikkuukin mielessä...
Tilauksen pvm: lauantaina, 04. huhtikuuta, 2009, Tilauksen summa: 23,00€
Tilauksen pvm: torstaina, 09. heinäkuuta, 2009, Tilauksen summa: 23,00€
Tilauksen pvm: perjantaina, 25. syyskuuta, 2009, Tilauksen summa: 26,00€
Tällä kertaa historiaan ilmestyi neljäs rivi:
Tilauksen pvm: sunnuntaina, 25. huhtikuuta, 2010, Tilauksen summa: 21,00€
Joka kerta kun olen testejä tilannut, niin olen pohdiskellut, että kuinkahan paljon niitä pitäisi tilata. Samallahan sitä tavallaan tulee päätettyä, että kauanko tämä meidän odotuksen odotus vielä kestää. Joka kerta olen tietysti toivonut, ettei kaikkia hankittuja testejä tarvitsisi koskaan käyttää... Toisin on käynyt. Tällä kertaa tilasin 30 ovistestiä. Eli ainakin 5 kierrosta vielä. Raskaustestejä en tilannut, kun niitä on vielä. Eipä ole paljoa tarvinnut testailla.
Olen siis käyttänyt vuodessa jo 100 euroa ovulaatiotesteihin, jotka ei edes kunnolla toimi. Lisäksi olen käyttänyt toimiviin testeihin 50 euroa. Onkohan tämä ihan järkevää? No ei, mutta silti teen sen.
Tilasin myös kirjan Judith Uyterliden Rakkaustesti. Kirja oli tarjouksessa nettikirjakaupassa ja maksoi toimituskuluineen kympin. Saa nähdä kauanko sillä kestää tulla. Katselin myös, että jopa meidän oman pikkukylän kirjastossa on useitakin lapsettomuutta käsitteleviä kirjoja. Osa on jopa lainassa, eli on täällä joku muukin, joka painiskelee samojen asioiden kanssa.
Asiasta kukkaruukkuun:
Nautiskelin koirien kanssa aamulla pihalla auringosta. Nyin toisen koiran pehmoista aluskarvaa ja lähetin tukot leijailemaan ilmaan. Jutustelin koirille, kuinka niiden karvoista tulee pehmoista pesämateriaalia lauleskeleville linnuille. Sitten linnut voi tehdä pikkulintuja pehmeässä pesässä. Samalla juolahti mieleen hassu ajatus:
Voiko pikkulinnuilla olla lapsettomuutta? Entä jos pikkulintuja ei joku kevät tulekaan? Tuleeko äiti ja isälintu surulliseksi? Yrittääkö ne sitten ensi keväänä uudestaan?
Kaikenlaista sitä liikkuukin mielessä...
lauantai 24. huhtikuuta 2010
ymmärtämätön törppö?
Huh, työmatka muilla mailla on takana. Clomit on tällä erää syöty ja jonkinlaisia muilimisia on ollut havaittavissa viime kiertojen tapaan clomien aikana ja nyt sitten taas kp 12 (tänään) tienoilla. Voi tuo muilutus tietysti olla psykosomaattistakin, mistäs sitä tietää.
Työmatkan aikana vietin samassa huoneessa yöt kolmelapsisen esinaiseni kanssa. Kutsuttakoon häntä vaikka Marjaksi. Olipa oikein mahdottoman kiva kuulla joka aamu, että
...miten mukavaa se onkaan, kun saa oikeasti nukkua koko yön ja
...kun lapset ei koko ajan potki kylkeä (heillä siis nukutaan perhepedissä) ja
...kuinka ei tarvitse hoitaa pyykkirumbaa... ja
...kuinka ikävä onkaan lapsia ja
...kuinka lapset tekeekään elämästä rikkaan ja
...kuinka ei osaa oikeen muistaakaan millaista elämä oli ilman niitä lapsia.
... ja niin edelleen.
Olen jo hyvän aikaa ajatellut, että kerron Marjalle meidän lapsettomuudesta ja samalla voin kertoa, etten ihan aina jaksa kuulla lapsiperheiden arjen raskaudesta. Sopivaa tilannetta ei ole kuitenkaan toistaiseksi tullut eteen, vaikka mennään samalla kyydillä joka viikko jumppaan ja muutenkin nähdään jonkun verran myös työajan ulkopuolella.
Löysin matkan aluksi itselleni kirjan. Olin unohtanut ottaa matkalukemista mukaan ja löysin kirjan laivalta, kun matkattiin kohti Tukholmaa (lentokoneet ei lentäneet vulkaanisen tuhkapilven vuoksi ja mentiin laivalla). Sattumoisin laivalla silmiini osui kirja "Vauvaa vailla" (Terhi Koulumies), joka kertoo yksinäisen naisen lapsettomuudesta ja hoidoista jne. Marja kysyi hyttiin palattuani, että löysinkö lukemista, vastasin että kyllä löysin joo.
- Ai minkä kirjan sä ostit?
- No itse asiassa silmiini osui tällainen lapsettomuudesta kertova kirja jonka olen ajatellutkin lukea, kun aihe on meillä ajankohtainen.
- Ai jaa, se on kyllä ikävää. Meilläkin on ollut vuosien varrella kolme vaikeaa keskenmenoa. Eka tuli silloin kun... blaablaablaa...
Siis hä?? Kuka rupeaa avautumaan lapsettomalle, että kuinka kauheita ne keskenmenot olikaan ja miten pelottavaa olikin sitten olla raskaana, kun koko ajan pelotti. Teki mieli todeta, että olisin iloinen jos joskus saisin olla hetkenkin raskaana. Edes viikon. Tai päivän.
No joo... onhan ne keskenmenotkin varmasti ihan älyttömän vaikeita. Mutta silti olisin toivonut edes hiukan jotain empatiaa. Tai en mä tiedä mitä mä oisin toivonut... tuota reaktiota en kuitenkaan.
Kaikki ei vaan osaa kohdata lapsettomuutta. Ehkä se taito saadaan jotenkin syntymälahjana.
Niin joo. Se kirja. Se ei ollut kovin ihmeellinen. Jotenkin olisin odottanut aiheen syvempää käsittelyä. jotenkin kirja jäi aika pinnalliseksi. Oli se kuitenkin ihan kiva. Ensimmäinen romaanimuotoinen lapsettomuuskirja, minkä olen lukenut. Lukuvinkkejä otetaan vastaan, jos jollain lukijalla sattuu olemaan.
Työmatkan aikana vietin samassa huoneessa yöt kolmelapsisen esinaiseni kanssa. Kutsuttakoon häntä vaikka Marjaksi. Olipa oikein mahdottoman kiva kuulla joka aamu, että
...miten mukavaa se onkaan, kun saa oikeasti nukkua koko yön ja
...kun lapset ei koko ajan potki kylkeä (heillä siis nukutaan perhepedissä) ja
...kuinka ei tarvitse hoitaa pyykkirumbaa... ja
...kuinka ikävä onkaan lapsia ja
...kuinka lapset tekeekään elämästä rikkaan ja
...kuinka ei osaa oikeen muistaakaan millaista elämä oli ilman niitä lapsia.
... ja niin edelleen.
Olen jo hyvän aikaa ajatellut, että kerron Marjalle meidän lapsettomuudesta ja samalla voin kertoa, etten ihan aina jaksa kuulla lapsiperheiden arjen raskaudesta. Sopivaa tilannetta ei ole kuitenkaan toistaiseksi tullut eteen, vaikka mennään samalla kyydillä joka viikko jumppaan ja muutenkin nähdään jonkun verran myös työajan ulkopuolella.
Löysin matkan aluksi itselleni kirjan. Olin unohtanut ottaa matkalukemista mukaan ja löysin kirjan laivalta, kun matkattiin kohti Tukholmaa (lentokoneet ei lentäneet vulkaanisen tuhkapilven vuoksi ja mentiin laivalla). Sattumoisin laivalla silmiini osui kirja "Vauvaa vailla" (Terhi Koulumies), joka kertoo yksinäisen naisen lapsettomuudesta ja hoidoista jne. Marja kysyi hyttiin palattuani, että löysinkö lukemista, vastasin että kyllä löysin joo.
- Ai minkä kirjan sä ostit?
- No itse asiassa silmiini osui tällainen lapsettomuudesta kertova kirja jonka olen ajatellutkin lukea, kun aihe on meillä ajankohtainen.
- Ai jaa, se on kyllä ikävää. Meilläkin on ollut vuosien varrella kolme vaikeaa keskenmenoa. Eka tuli silloin kun... blaablaablaa...
Siis hä?? Kuka rupeaa avautumaan lapsettomalle, että kuinka kauheita ne keskenmenot olikaan ja miten pelottavaa olikin sitten olla raskaana, kun koko ajan pelotti. Teki mieli todeta, että olisin iloinen jos joskus saisin olla hetkenkin raskaana. Edes viikon. Tai päivän.
No joo... onhan ne keskenmenotkin varmasti ihan älyttömän vaikeita. Mutta silti olisin toivonut edes hiukan jotain empatiaa. Tai en mä tiedä mitä mä oisin toivonut... tuota reaktiota en kuitenkaan.
Kaikki ei vaan osaa kohdata lapsettomuutta. Ehkä se taito saadaan jotenkin syntymälahjana.
Niin joo. Se kirja. Se ei ollut kovin ihmeellinen. Jotenkin olisin odottanut aiheen syvempää käsittelyä. jotenkin kirja jäi aika pinnalliseksi. Oli se kuitenkin ihan kiva. Ensimmäinen romaanimuotoinen lapsettomuuskirja, minkä olen lukenut. Lukuvinkkejä otetaan vastaan, jos jollain lukijalla sattuu olemaan.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Kolmannet punaiset pillerit
No niin yk 14 on nyt sitten polkaistu käyntiin. Kävin itseni kanssa ison painin eilen mietiskellessäni, että pitäisinkö clomeista taukoa vai en... Käytin koko päivän pohdiskeluun, huhuilin vauvakanavallakin vinkkejä, että mitä tehdä.
Illalla kymmenen aikaan päätin sitten että kyllä. Syön vaaleanpunaisen pillerin, kärsin hikoilut ja kuivumiset ja sitä vastaan saan paremmat mahdollisuudet onnistua. Kai.
Illalla kymmenen aikaan päätin sitten että kyllä. Syön vaaleanpunaisen pillerin, kärsin hikoilut ja kuivumiset ja sitä vastaan saan paremmat mahdollisuudet onnistua. Kai.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
kp 1, yk 14
V****taa rankasti ja tekisi vaan mieli huutaa ja potkia seiniä. Ulkoisesti olen kuitenkin tyyni ja hoidan työni, kuten kunnon työntekijän kuuluu. Saatana.
Alkakoon kierros 14. Olkoon se edeltäjiään tuloksekkaampi.
Alkakoon kierros 14. Olkoon se edeltäjiään tuloksekkaampi.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
ihan tavallista vaan
kp 40, dpo 16 Jesh... näinhän se on. Jos mulla ylipäätään oli ovis, niin se oli 16 päivää sitten. Bongaus ei ole mitenkään varma, joten tämänhetkinen ajanlaskukaan ei siis sitä ole. Ihan tylsää oliskin sellainen elämä, että kaikki toimisi niin kuin pitää.
Oli miten oli niin mennään jo kp 40. Eipä olekaan hetkeen ollut näitä megakiertoja, joten vaihtelua tämäkin. Hahhah. Jostain päähänpistosta tein tänä aamuna testin. Nega. Ihan selvä kuin voi nega olla. Mikään ei viittaa siihen, että kierto olisi päättymässä tai siihen toiseenkaan positiiviseen, mitä en uskalla edes ajatella. Tai no ajattelen joo, mutten uskalla julki kirjoittaa.
Olo on tavallistakin tavallisempi.
Rinnat ei ole arat, ihan tavalliset vaan.
Kn on ihan tavallinen.
Valkkaria on ihan tavallisesti.
Lämpö on tavallinen 36,8-36,9.
Kaikenlaista pitäisi edistää.
O-testejä pitää tilata lisää.
Paperit pitää viedä tk:een, että päästään hoidoissa eteenpäin.
VL:oon pitää ilmoittaa, ettei clomit toimikaan.
Pitää nukkua pöksyt jalassa.
Kuppia pitää kantaa mukana.
Mitään näistä en ole tehnyt, eikä kiinnosta. Jotenkin on aika luovuttanut fiilis. Ei tästä mitään tule. Onneksi on sentään kevät ja koirat.
Oli miten oli niin mennään jo kp 40. Eipä olekaan hetkeen ollut näitä megakiertoja, joten vaihtelua tämäkin. Hahhah. Jostain päähänpistosta tein tänä aamuna testin. Nega. Ihan selvä kuin voi nega olla. Mikään ei viittaa siihen, että kierto olisi päättymässä tai siihen toiseenkaan positiiviseen, mitä en uskalla edes ajatella. Tai no ajattelen joo, mutten uskalla julki kirjoittaa.
Olo on tavallistakin tavallisempi.
Rinnat ei ole arat, ihan tavalliset vaan.
Kn on ihan tavallinen.
Valkkaria on ihan tavallisesti.
Lämpö on tavallinen 36,8-36,9.
Kaikenlaista pitäisi edistää.
O-testejä pitää tilata lisää.
Paperit pitää viedä tk:een, että päästään hoidoissa eteenpäin.
VL:oon pitää ilmoittaa, ettei clomit toimikaan.
Pitää nukkua pöksyt jalassa.
Kuppia pitää kantaa mukana.
Mitään näistä en ole tehnyt, eikä kiinnosta. Jotenkin on aika luovuttanut fiilis. Ei tästä mitään tule. Onneksi on sentään kevät ja koirat.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Lapsettoman tuskaa
Sain aikoinaan kolmekymppislahjaksi ystävältäni lahjakortin, joka oikeuttaa kolmeen ruokaan/juomaan hänen seurassaan valitseminani ajankohtina aveceilla tai ilman. Olemme ennenkin harrastaneet tällä porukalla tällaisia aineettomia lahjoja ja se sopii meille.
Ongelmaksi on kuitenkin osoittautumassa se, kuinka he ovat kohta perhe ja me emme ole. Heillä on kuuden viikon päästä laskettu aika, synnytysvalmennus käynnistyy kohta ja lapsi on toistaiseksi perätilassa. Meillä ei taaskaan ole tulossa vauvaa, kauan kaivatut avut eivät olekaan tuoneet tulosta, kuten toivoimme. Kohta käynnistyy neljästoista kierros. Kolmetoista pettymystä. Kolmettoista turhat toiveet.
Ystäväni on kuitenkin minulle rakas ja tärkeä. Läheinen ihminen ollut jo yli 20 vuotta. Päätimme käyttää lahjakortin ensimmäisen osan ja poiketa heillä istumassa iltaa ennen kuin lähdimme matkalle. Saimme hyvää naposteltavaa, kuuntelimme hyvää musiikkia ja nautiskelimme kuohuviiniä. Keskustelimme tulevasta matkasta ja remontista.
Tietysti kyselin myös äidin voinnista, katselimme uusia vaunuja ja seurasimme kun tuleva isä esitteli mihin kaikkiin asentoihin vaunut saakaan väännettyä. Hieno menopeli. Pienen sukupuoli pidetään visusti salassa. Synnytysvalmennus ja vauvan perätila jännittävät. Kuinka naivia olikaan ollut perhevalmennus ja miten kiva onkaan päästä synnytyslaitokselle tutustumaan. Enää reilut 5 viikkoa.
Lähdimme ajoissa pois vedoten aikaiseen aamuherätykseen. Sinä iltana meidän lapsettomuutemme tuntui niin raskaalta. Käperryin miehen kainaloon ja itkin itseni uneen.
En tiedä koska ja missä haluan loput osat lahjasta. Onko lahja pakko ottaa vastaan jos se sattuu?
Ongelmaksi on kuitenkin osoittautumassa se, kuinka he ovat kohta perhe ja me emme ole. Heillä on kuuden viikon päästä laskettu aika, synnytysvalmennus käynnistyy kohta ja lapsi on toistaiseksi perätilassa. Meillä ei taaskaan ole tulossa vauvaa, kauan kaivatut avut eivät olekaan tuoneet tulosta, kuten toivoimme. Kohta käynnistyy neljästoista kierros. Kolmetoista pettymystä. Kolmettoista turhat toiveet.
Ystäväni on kuitenkin minulle rakas ja tärkeä. Läheinen ihminen ollut jo yli 20 vuotta. Päätimme käyttää lahjakortin ensimmäisen osan ja poiketa heillä istumassa iltaa ennen kuin lähdimme matkalle. Saimme hyvää naposteltavaa, kuuntelimme hyvää musiikkia ja nautiskelimme kuohuviiniä. Keskustelimme tulevasta matkasta ja remontista.
Tietysti kyselin myös äidin voinnista, katselimme uusia vaunuja ja seurasimme kun tuleva isä esitteli mihin kaikkiin asentoihin vaunut saakaan väännettyä. Hieno menopeli. Pienen sukupuoli pidetään visusti salassa. Synnytysvalmennus ja vauvan perätila jännittävät. Kuinka naivia olikaan ollut perhevalmennus ja miten kiva onkaan päästä synnytyslaitokselle tutustumaan. Enää reilut 5 viikkoa.
Lähdimme ajoissa pois vedoten aikaiseen aamuherätykseen. Sinä iltana meidän lapsettomuutemme tuntui niin raskaalta. Käperryin miehen kainaloon ja itkin itseni uneen.
En tiedä koska ja missä haluan loput osat lahjasta. Onko lahja pakko ottaa vastaan jos se sattuu?
Äiti maa
Matka on nyt takanapäin. Kotimaassa on tullut sillä aikaa kevät. Istun bussissa matkalla kotiin ja tarkkailen pientareita, josko sieltä jo puskisi uutta elämää?
Kevät on aina yhtä ihmeellinen. Jaksan vuosi toisena perään huokailla, miten luonto syntyy aina vaan uudelleen. Mistä äiti maa saa kaiken tuon voiman?
Saisinko minäkin pienen hippusen tuota elämän tuottajaa? Vaikka vain tänä keväänä? Edes tämän yhden kerran?
Kevät on aina yhtä ihmeellinen. Jaksan vuosi toisena perään huokailla, miten luonto syntyy aina vaan uudelleen. Mistä äiti maa saa kaiken tuon voiman?
Saisinko minäkin pienen hippusen tuota elämän tuottajaa? Vaikka vain tänä keväänä? Edes tämän yhden kerran?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)