Kolmekymmentäyksi vuotta elämää takana. Vihdoin olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja jonka kanssa haluan lapsia, tai ainakin lapsen. Oman. Biologisen.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut, niin kuin toivoin, ehkä ennemmin niin kuin pelkäsin. Peloista huolimatta kahden vuoden ponnistelujen tuloksena saan olla raskaana. Olisiko tämän tuloksena vauva?
perjantai 15. tammikuuta 2010
kyylä?
niin joo. Pitipä vielä mainita, että oon melko varma, että ensi sunnuntaina 40 vuotta täyttävä esinaiseni on raskaana. Eipä se oliskaan kun vasta neljäs lapsi...
Kateuden siemen taitaa taas idättää pienen itusen. Ehkä turhaan, ehkä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti