6+3, ultraan 9 päivää
Perjantainen hcg-tulos antoi sen verran luottoa, että ollaan jo miehen kanssa uskallettu vähän antautua haaveilemaan, olen selaillut odotukseen liittyviä sivuja ja katsellut vähän, että mitä pitäisi hankkia sitten joskus. Ihan uusi maailma aukeaa ja tosi paljon on opeteltavaa.
Tällä hetkellä oireisto on aika voimakas, mikä antaa myös uskoa tulevaan. Aaltoileva huono olo ja tosi kipeät rinnat. Koirien kanssa tehdyt ulkoilulenkit metsässä aiheutti viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina noin puolen tunnin - tunnin pakotusta / jomottelua kohdun tienoille. Se tuntui vähän pelottavalta, mutta onneksi laantui.
Ultraan on vielä 9 päivää. Välissä on onneksi joulu, siinä menee varmasti pari päivää aika nopeasti. Jouluksi suunnataan anoppilaan. Kerrotaan heille silloin, ettei tarvitse kautta rantain selitellä kieltäytymisiä glögistä, kylmäsavulohesta ym sellaisista, mitkä on mun lemppareita.
Olen kieltänyt itseäni lukemasta mitään keskenmenoista tai kohdunulkoisista. Niinhän se on, että jos ne on tullakseen niin tulevat, teen mitä tahansa. Jos taas lueskelen kauhujuttuja, niin varmasti saa olla koko ajan pelko perseessä.
Sain pienen ennakkoperinnön, joka mahdollistaa meille auton hankinnan. Keväällä sitten hankitaan sellainen auto, mihin mahtuu koirat ja me ja lisäksi vielä mahdollinen uusi tulokas tavaroineen. Nykyisessä autossa ollaan aina kattoon asti täynnä tavaraa, kun mennään edes viikonlopuksi johonkin. Koirien häkit valtaavat nykyisen farmariauton takakontin, eikä tuohon autoon ole niiden kanssa mitään asiaa esim vaunuilla tms. Autojakin uskalsin jo katsella viikonloppuna. Viimeksi autohaave hylättiin siihen, kunnes sille tulee oikea tarve ja on saatu kerättyä vähän rahaa. Nyt sellainen tilanne on näköpiirissä.
Työnimeä tulokkaalla ei sentään vielä ole, mies kutsuu tätä sisälläni ehkä kasvavaa toistaiseksi monistujaksi, minä solumytyksi. Eli kovin konkreettisena siis vielä vauva mielessä kummallakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti