sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kaksi vuotta

7+2, ultraan 3 yötä

Kaksi vuotta sitten, tapaninpäivänä, päätettiin miehen kanssa, että vauva saa tulla. En olisi silloin uskonut, jos joku olisi sanonut, että "menee kaksi vuotta ja sitten olet askeleen lähempänä vauvaa, raskaana." En olisi uskonut, että tämä vie näin kauan, mutta en voisi olla onnellisempi siitä, että olemme kulkeneet tämän matkan ja olemme juuri tässä tilanteessa juuri nyt.

Voisikohan joku kertoa, että onnistuuko tämä ja voinko olla onnellinen nyt vai onko meillä vielä murheita ja pettymyksiä edessä. Kenties jo huomenna? Tai keskiviikon ultrassa?

Ei. Koskaan ei voi tietää etukäteen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Taaksepäin voi katsoa ja tarkastella kokemaansa, mutta tulevaa ei voi ennustaa. Voi vaan elää tässä ja nyt ja olla onnellinen siitä mitä on saanut.

Kiitos siitä, että saan olla raskaana. Nyt jo kahdeksannella viikolla. Jos kaikki menee hyvin, saan vuonna 2011 kokea paljon sellaista mistä olen koko elämäni haaveillut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti