Melkoinen yhdeksästoista viikko

19+1

Huhheijaa, onpahan tapahtunut reilun viikon aikana vaikka mitä. Yhdeksästoista viikko osoittautui jännittävämmäksi aikoihin. Ei niinkään raskauden kannalta, vaan siksi, että vihdoin koitti kauan odotettu hääpäivämme. Astelimme miehen kanssa naimisiin ja mikäs sen parempaa, kuin rouvana jatkaa eloa eteenpäin. Juhlat onnistuivat yli odotusten ja juuri niin kuin oltiin suunniteltu. Vihkimisen jälkeen syötettiin sukulaiset hienosti ravintolassa ja loppuilta sujui pubibileiden merkeissä ystäväjoukon kanssa.

Lipittelin päivän alkoholitonta kuohuviiniä ja nautiskelin olostani. Päivä oli pitkä ja raskas, joten oikeastaan oli ihan mukavakin, ettei seuraavana päivänä ollut krapulasta tietoakaan. Yöllä ei tosin tullut paljon nukuttua, kun mietiskelin ihanaa päivää ja fiilistelin oloani.

Häiden jälkeen lähdettiin samoin tein häämatkalle. Pariisin kevät oli kaunis ja lämmin. Käveltiin PALJON! Niin paljon, että käveltyjen askelten määrän huomasi päkiöissä ja turvotuksessa. Kuohuviiniä ja sushia ilman jääminen oli ainoat, mitkä jäi vähän kaivelemaan muuten täydellisellä matkalla. Maha jatkaa kasvamistaan ja alkaa jo muistuttaa etäisesti oikeaa vauvamahaa. Ihana juttu.

Kaikesta ihanuudesta ykköseksi nousee kuitenkin myttysen häälahja, jonka hän toimitti keskiviikkoiltana. Istuimme Moulin rougessa illallisen jälkeen ja odottelimme kabareen alkua. Yhtäkkiä oikealla puolella alamahalla tuntui selvä muljaisu. Siinä se oli. Yhdeksännentoista viikon kruunuksi ensimmäinen tuntemani liike. Ei voinut kuin hymyillä. Heitettiin miehen kanssa ylävitoset sen kunniaksi. Sitten valot sammuivat, musiikki alkoi ja lava täyttyi tisseistä ja pepuista. :D