17+1
Eilen käynnistyi taas uusi viikko. Kahdeksastoista! Joka viikko jaksan ihmetellä samaa, että miten voin olla jo näin pitkällä. Kuinka onnekas olenkaan, että olen saanut tietää ja tuntea olevani raskaana jo 15 viikkoa. Välillä aika matelee ja jännitän, että onko kaikki hyvin. Sitten taas tuudittaudun ajatukseen, että kaikki on kunnossa ja aika kuluu nopeasti.
Maha tuntuu kasvavan joka päivä. Toissailtana kävi ikäväntuntuinen juttu, kun kävin koirien kanssa iltakävelyllä. Olin aiemmin päivällä töiden jälkeen käynyt pitkästä aikaa hiihtelemässä. Suksin suolle, kuten tapaan sanoa. Laitoin metsäsukset alle, otin koirat mukaan ja lähdettiin hiihtelemään omia polkujamme metsään. Lunta oli paljon ja suksia sai välillä nostella lumen alta. Koirilla oli täysi työ päästä hangessa eteenpäin. Hiihtolenkki oli ihana, sain nauttia päivän viimeisistä auringonsäteistä luonnon helmassa. Lenkin jälkeen ei tullut mitään ihmeellisiä mahatuntemuksia. En ainakaan huomannut. Illalla sitten ajattelin, että teen koirien kanssa hyvin lyhyen "kakkalenkin". Puin toppahousut, ne samat joita olen koko talven pitänyt. Vetoketju piti kuitenkin avata, että "mahduin" kumartumaan ja sitomaan kengännauhat. Lähdin käpöttelemään pikkulenkkiä ja heti kun lähdin liikkeelle, alkoi mahassa tuntua tosi ikävälle. Ei sattunut, mutta tuntui tosi häijyltä. Puolimatkassa pikkulenkkiä piti avata housut ja pysähtyä ja kumartua hetkeksi. Loppumatka sujui hitaasti töpötellen.
Lenkin jälkeen oli vähän kurja mieli. Tuntemukset pelottivat, vaikka helpottivat heti kun avasin mahaa puristavat housut ja pysähdyin. Ne myös loppuivat kun pääsin sisälle ja sohvalle lepuuttamaan. Näin jälkikäteen ajatellen luulisin, että ne olivat jonkinlaisia harjoitussupistuksia.
Eilen en edes yrittänyt enää laittaa toppahousujen vetoketjua kiinni. Kyllä se maha kasvaa, vaikkei sitä vielä aamuisin otetuista kuvista kovin selvästi huomaakaan. Lisäsin kolmen viikon välein mahakuvia raskauden eteneminen -sivulle.
Kunpa pian tuntuisi liikkeitä. Kovasti toivoisin jo jotain merkkejä... Meillä on rakenneultra vasta rv 22+0, siihen tuntuu olevan ikuisuus.
Minulla on noita tuntemuksia säännöllisesti. En ole niistä isommin huolestunut, hidastanut tahtia kyllä. Nyt en enää tee reippaita kävelylenkkejäkään - hidas happihyppely onnistuu. Uiminen ei aiheuta suppareita, se on tosi hellä liikuntamuoto vatsakkaille :)
VastaaPoistaKropan pitää harjoitella, näin mulle sanottiin. Keskiviikkoisessa tutkimuksessa todettiin, ettei ainakaan kohdunkaula ole lyhentynyt eikä auennut vielä yhtään -huh.
Mulla on myös noita samanlaisia tuntemuksia ollut, jos erehdyn liian vauhdilla liikkumaan. Ei kai ne vaarallisia ole, mutta aika ikävän tuntuisia. Pakko siis hiljentää tahtia ja muistaa, että tässä mennään nyt jonkun muun ehdoilla. Onnea uudesta viikosta ja tsemppiä!
VastaaPoistaMulla on ollu sellasia lyhyitä kivuttomia supistuksia kanssa. Kyllä sen tuntee koska sellainen tulee koska on jotenkin inhottavan tuntuista.. Mutta en itse ole ollut kovin huolissaan kun neuvolassakin sanottiin ettei ole vaarallista kun ei ole kivuliastakaan.
VastaaPoistaVointeja!
terv: Enna ja pipana rv19+3