30+1
Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanotaan. Jäljellä on enää vaivaiset yhdeksän työpäivää. Pahin työkuorma on selätetty, mutta hommia riittää silti rutkasti. Ei ainakaan pääse tulemaan tylsää tässä loppuaikana. Töissä olen jaksanut olla ihan hyvin. Pitkiäkin päiviä on tullut ja pää sauhuten saa välillä mennä eteenpäin. Yksi rajapyykki ja iso työllistäjä jäi reilu viikko sitten taakse ja sen seurauksena laukesi flunssa. Päivän ja viikonlopun verran sairastelin kotosalla ja tämä viikko on taas hujahtanut töissä. Stressaavan putken jälkeen huomasin, että paino oli hiukan jopa laskenut ja olo oli todella väsynyt. Ehkä flunssa oli myttysen keino pakottaa minut rauhoittumaan hiukan ja hidastamaan tahtia. Toimi.
Viime aikoina on tuntunut, että se kaikista pahin tukaluus, mitä tähän mennessä on ollut, on jotenkin mennyt ohi. Maha on osa minua, välillä tiellä ja hankaloittaa löhöämistä ja nukkumistakin, mutta silti tuntuu, että sen kanssa on helppo elää ja olla. Välillä sitä jopa yllättyy, että oho, mikäs tuohon eteen on pullahtanut! Ai niin. Mahahan se siinä ja myttynen siellä sisällä.
Tukalia viikkoja on varmasti edessä vielä, mutta nyt on helppo olla. Nautin siitä. Tämä raskausaika on ainutlaatuista ja ikimuistoista aikaa. Kenties jopa ainutkertaista, sillä ikinä en voi tietää, saanko koskaan enää tulevaisuudessa kokea tätä. On ihanaa, että tästä voi myös nauttia, eikä koko aikaa ole tukala olla. Pitäisi ottaa myös joitain valokuvia muistoksi. Tällä hetkellä ainoat raskausajan valokuvat ovat kännykällä nappaamiani mahakuvia. Täytyy reipastua ja ottaa ihan arjestakin joitain otoksia, jotta jää sitten muisteltavaa tästä ajasta.
Ihanaa, avoinna on yksi työpaikka, mihin mies voisi hakea ja päästäisiin lähemmäs kaikkia läheisiä! Voi että, miten paljon saakaan virtaa pelkästä ajatuksesta! Hui! Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa suunnittelemaan, sillä kaikkiin paikkoihin on valtava tunku, eikä yksi avoinna oleva paikka autuaaksi tee. Silti se antaa mahdollisuuden haaveiluun :)
voi kunpa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti