Pesänrakennusta

33+1

Loma on alkanut aika vauhdikkaasti. On ollut ihanaa tehdä mitä milloinkin, mutta aika haipakkaa on ollut. Oma moka tietysti, että niin paljon tulee sovittua kaikenlaisia menoja. Juhannus päätettiin viettää miehen kanssa kotosalla ja mikäs sen mukavampaa.

Eilen tuli aloitettua myttysen tavaroiden inventointi ja pesupuuhat. Alkuun pesin koneellisen hankkimiani kestovaippoja, liivinsuojia ja pikkuhousunsuojia. Toisessa koneellisessa puolestaan peseytyivät harsot ja äitiyspakkauksen lakanat. Tänään jatkoin puuhia pesemällä vielä äitiyspakkauksen makuupussin ja täkin. Eilen illalla löysin itseni silittämästä lakanoita ja harsoja. :) Hupaisaa, sillä normaalisti en silitä mitään, ellei ole ihan pakko. Jotenkin tuntui, että varsinkin harsot olivat hirmu karkeita ja ryppyisiä koneesta tullessaan ja siksi teki mieli silittää ne. Tai sitten tämän erikoisuuden voi selittää sillä kummallisella pesänrakennusvietillä tai ihan vaan hormoneilla.

Kestovaipoista olen vielä ihan pihalla. Hankkimieni vaippojen osalta olen kohtuullisesti selvillä, että miten niitä käytetään, mutta siitä ei sitten olekaan mitään käryä, että minkäkokoiselle vauvalle mitäkin vaippaa voi käyttää ja millaisia vielä kannattaisi hankkia tai tehdä. Onneksi pääsen työkaverini "vaippakouluun" ensi viikolla ja voin häneltä vähän kysellä listätietoja ja hankkia häneltä lisää vaippoja.

Tein eilen myös ensimmäistä lajittelua vaatteille ja totesin, että 62 cm vaatteita meillä on hirmu paljon, mutta ne ovat kyllä alkuun aivan liian suuria. Osa 56 cm vaatteistakin oli yhtä suuria kuin nuo 62 cm vaatteet (hirmuista hajontaa eri valmistajien välillä!). Eli totesin, että meiltä uupuu juuri niitä vaatteita, mitä tarvitaan heti alkuun. Soittelin tänään ystävälleni ja hän lupasi hajasijoittaa meille edullisesti heidän juuri vastikään käyttämänsä minivaatteet. Niillä siis pärjäillään varmastikin. Huh, ei tarvitse lähteä suuremmin metsästelemään, vaikka siinä onkin oma viehätyksensä.

Sivupalkin tickerissä uusi viikko toi taas uudet "ajankohtaisuutiset". Tällä viikolla myttynen on siis jo yli 2 kg painoinen ja "soon to be head down and making mum walk funny". Tämä pitänee jo näin viikon alkuun paikkansa, sillä eilen kävin neuvolassa ja kätilö tunsi myttysen kääntyneen pää alaspäin ja laskeutuneen jo lantioon. Tämän tuntee kyllä häpyluussa ja muissa "alakerran" luissa ja aika ajoin tämä mum kävelee jo aika funny way... :D

Tunnustelemalla neuvolantäti-kätilö sanoi myttysen ennemmin olevan hoikkaa kuin pulleaa sorttia. Varsinaista painoarviota en saanut, mutta eipä sen niin väliäkään. Kaikki oli hyvin ja niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Aina yhtä helpottava tieto. Jokin aika sitten minua kiusanneet pelot ja möröt ovat pysytelleet taka-alalla viime päivät... Toivotaan, että pysyvätkin toistaiseksi. On paljon mukavampi olla, kun ei pelota.

Täyteltiin ennen neuvolaa miehen kanssa synnytyssairaalavaihtoehtojen esitietolomakkeet neuvolaan vietäväksi ja työläin viiva oli ehdottomasti hätäkastenimien viivat. Mietiskeltiin miehen kanssa vaihtoehtoja tekemällä molemmat omat listat nimistä. Oltiin yllättävän samoilla linjoilla, mikä oli kiva juttu. Molempien listoilta löytyi kolme samaa nimeä sekä tytöille että pojille. Näistä vaihtoehdoista vois vaikka löytyä se oikeakin myttysen nimi sitten joskus. Onpa jännittävää! ja jotenkin hirmu konkreettista!

Hullua ajatella, että pian meitä voi olla täällä jo kolme henkeä ja oikeasti pitää miettiä kolmannen perheenjäsenen nimeä! Toisaalta ei malttaisi enää odottaa, toisaalta on mukava vielä viettää vähän aikaa ihan kahdestaan ja rakentaa myttyselle ja meille sopivaa pesää.