keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Uusi vaihe elämässä

Njoo.. Nyt on työt ohi toistaiseksi. Tänään alkoi siis loma. Se loma, jota olen vuosia odottanut.

Ensin pidän osan vuosilomistani pois ja varsinainen mammari alkaa sitten 7.7. Olo on todellakin epätodellinen, kun ei oikein tiedä pitäisikö olla onnellinen, iloinen, haikea vai surullinen. Päällimmäisenä fiiliksenä juuri nyt on hämmennys... En olisi uskonut vuosi sitten, että tässä joskus ollaan ja nyt sitten ollaan.

Vielä en ole oikeastaan edes tajunnut koko asiaa... Huomenna ei tarvitse mennä töihin, eikä edes kuukauden päästä. Tästäkö nyt alkoi se ajanjakso, joka saattaa mahdollistaa meidän muuttamisen lähemmäs läheisiä ja ystäviä? Kohti uutta elämää? Hui! On tämä hurjaa...

Nyt on orientoiduttava leppoisampaan arkirytmiin ja sopeuduttava siihen, ettei elämässä ole hetkeen säännöllisyyttä tai tiukkoja aikatauluja. Puuhaa kotona riittää, toivoisin siivoavani hiukan kaappeja kirpputorille ja voivani puuhailla pihalla ja vihdoin laittaa sitä nätiksi. Nyt on lupa kääntää katseet ja ajatukset kohti kotia, meidän perhettä ja tulevaisuutta ja unohtaa työhuolet sinne minne ne kuuluvatkin.On myös levättävä riittävästi ja keskityttävä omaan hyvinvointiin. On sopeuduttava kotiäidin rooliin ja saatava riittävästi irti kotona puuhailusta. Ehkä aivot saavat jatkossa jumppaa työn sijaan sudokuista ja käsitöistä. Harkitsen investoimista kunnon saumuriin tulevaisuudessa.

Kuin porttina kohti lomaa, olemme osallistuneet eilen ja tänään valmennuksiin.

Eilen oli synnytysvalmennus keskussairaalassa. Valmennus pidettiin sairaalan auditoriossa, enkä etukäteen asettanut sille kovin korkeita odotuksia, päinvastoin. Paikalla oli kymmeniä odottavia äitejä ja isiä, ehkä 70-80 henkeä (enemmän kuin olin odottanut). Valmennuksessa käytiin läpi synnytyksen vaiheet, esiteltiin kivunlievitysmenetelmät ja tauon jälkeen esiteltiin vuodeosaston elämää synnytyksen jälkeen. Kaikkiaan esitykset olivat selkeitä ja nyt minulle ainakin jotenkin hahmottui synnytyksen kulku, erilaiset kivunlievitysmenetelmät (joskin varsin yleisellä tasolla) ja muutenkin synnytys prosessina (kotoa kotiin).

Vuodeosasto-osiossa meille kerrottiin myös ensipäivien "rutiineista" sairaalassa ja hiukan myös imetyksestä. Jonkun verran esitettiin myös kysymyksiä ja kätilöt vastailivat niihin asiallisesti.

Kokonaisuutena synnytysvalmennuksesta oli myös se hyöty, että yllättävänkin negatiivinen suhtautumiseni keskussairaalaan muuttui positiivisempaan suuntaan. Ei se olisi niin kamalaa ehkä sielläkään synnyttää. Huonona puolena on se, että sairaalan perhehuoneet ovat kesällä poissa käytöstä, sillä osastolla hoidetaan kesällä myös naistentautien vuodepotilaita. Ykkösvaihtoehtonamme pysyy kuitenkin edelleen lähempi ja pienempi aluesairaala, jonka vastaava valmennus on kahden viikon päästä.

Tänään oli vuorossa oman neuvolamme järjestämä perhevalmennus. Aiheena oli imetys. Kotiuduttiin sieltä juuri äsken, joten annin pureskelu on vielä hiukan kesken. Huomattavan positiivista oli kuitenkin, että samassa valmennuksessa oli peräti kahdeksan äitiä! Ihan huippujuttu, että samoihin aikoihin on noinkin monta odottajaa! :) Kauheasti ei juteltu keskenämme, mutta potentiaalia siis sosiaaliseen elämään tulevaisuudessa on olemassa!

Itse valmennuksessa terveydenhoitaja kertoi imetyksestä, sen käynnistymisestä ja onnistumisen avaimista, mutta myös muustakin. Käytiin läpi syntymän jälkeistä aikaa kotona, että millaista se sitten voi olla parhaimmillaan ja toisaalta pahimmillaan. Th oli tosi mukava ja häneltä oli helppo kysellä kaikenlaista. Illasta jäi sellainen olo, että meillä ainakin neuvolasta saa apua mm. imetyksen haasteisiin. Toivottavasti sitten toteutuu myös käytännössä.

Seuraavaksi valmennuksia on taas ensi viikolla. Ja sitten sitä seuraavalla. Tulisipa äitiyspakkaus pian, niin voisin inventoida, mitä vaatteita meillä onkaan ja aloitella myttysen oman pesän rakentamista. Ensi alkuun aloitetaan loma huomenna miehen kanssa käymällä pikkupitäjämme vilkkaalla torstaitorilla aamukahvilla. Siitä on hyvä jatkaa sitten totuttelua uuteen elämään.

2 kommenttia:

  1. eikös äitiyspakkasu tule siinä 28-29 raskausviikoila? Tietenkin riippu jos laittaa paperit myöhempään menemään. Kandee katsoa kelan sivuilta ( omat sivut, verkkopankkitunnuksilla pääse) missä päin hakemuksesi on menossa.

    Niin paljon onnea loma alkamisesta!! :)
    -Annika

    VastaaPoista
  2. Onneksi on tuo mammaloma! Se voi tuntua alkuun kummalta, mutta helpottaa huomattavasti asioita, kun alat rakennella myttysen pesää, haalia kokoon viimeisiä varusteita, yms. Tulevina viikkoina voi nimittäin oma olo väsähtää (kasvavan vatsan mukana) ja jossakin vaiheessa saattaa käydä niinkin, että yksi shoppailureissu imee koko päivän energiat. Kannattaa siis suorittaa vaativimmat missiot piakkoin, jotta loppuaikoina voi sitten rentoutua hyvillä mielin sohvan uumenissa :-). Ihanaa aikaa tuo on, joten nauti nyt kaikesta mahdollisesta!

    VastaaPoista