38+0
Uusi viikko on taas laskurissa naksahtanut eteenpäin. Myttynen alkaa olla valmiina suureen maailmaan. Myös vanhemmat ovat niin valmiina kun sitä nyt vain uuden edessä voi olla. Neuvolakäynnillä eilen tätiltä pääsi taas "oho!" kun hän tunnusteli miten pää on asettunut lantioon. Siellähän se, tukevasti matkalla ulkomaailmaan.
Illalla tuli irvistelyjä aiheuttavia supistuksia sohvalla maatessa parin tunnin ajan 20-30 minuutin välein. Sitten rauhoittui. Yöllä sen sijaan tuli kahteen kertaan ehkä jo "niitä" supistuksia. Toinen kello 00:10 ja toinen joskus puoli kolmen maissa. Ne tuntuivat jo niin kovilta, että olisi pakko ollut päästä jaloilleen ja hakemaan hyvää asentoa, mutten päässyt sängystä ylös. Nyt kuitenkin luulen tietäväni, miltä "niiden" supistusten pitäisi tuntua.
Edelleen jatkuvaan yskimiseen menee hermo. Muuten olo on hyvä. Mitään ihmeellistä ei päivien ratoksi kannata enää suunnitella tekevänsä. Kotona aika sujuu löhöillen, koneella, tepsutellen sinne tänne, välillä jotain pientä puuhastellen. Imurointi tuntuu utopistiselta suoritukselta, samoin kuin sormia syyhyttelevä kaappien siivous ja muu kodin järjestely. Enää ei vaan pysty.
Tuleva jännittää hiukan. Koska tulee lähtö? Miten kaikki sitten sujuu? Onko kaikki hyvin? Miten pärjään synnytyksen? Miten mies pärjää? Miten opitaan kaikki uusi ja ihmeellinen? Millainen myttynen on? Miltä hän näyttää? Synnytys ja tuleva ei varsinaisesti pelota, jännittää vain. Sitä on aika ihmeissään uuden ja ihmeellisen edessä. Etenkin kun ei tiedä milloin kaikki uusi alkaa. Tänään? Sunnuntaina? Kahden viikon päästä? Takaraja on neljän viikon päässä.
Jännittävä raskausaika alkaa olla lähellä loppuaan. Pitkä, mutkainen ja raskaskin taival tallattiin, että saatiin raskaus alkamaan. Sen jälkeen tähän saakka kaikki on mennyt hienosti. Pian matka saa tavallaan päätöksensä, oli se sitten millainen hyvänsä. Kokonaisuutta ei oikein osaa hahmottaa vielä. Todettava vaan, että on tämä melkoista!
Täällä jännitetään jo puolestasi! Hyvin menee varmasti kaikki. Pienokainen jo puskee kovasti ulos :)
VastaaPoistaVastauksia joihinkin kysymyksiisi: Kaikki tulee sujumaan niin kuin kuuluukin. Varmasti pärjäät synnytyksen, koska on pakko. Samoin pärjää mieskin. "Kaiken" oppiminen on yllättävän luonnollista, paitsi ettei koskaan voi tietää ja osata kaikkea. Ja oppiminen menee yrityksen ja erehdyksen kautta, ja se on ihan ok. Myttynen tulee olemaan aivan ihana ja upea ja parasta elämässänne ja näyttää varmasti aivan itseltään. Ja synnytys alkaa sitten kun se alkaa. Jos mahdollista, älä ollenkaan mieti sitä! (Tiedän, helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa. :D)
VastaaPoistaTässäpä näin mahtavan kuuden viikon kokemuksella vinkkejä. ;) Paras neuvoni olisi, että yritä olla turhia murehtimatta ja miettimättä. Ja Miehekkeen lempimantra: Kaikki järjestyy kyllä!
Aivan upeeta lukea sinun blogia, minulla on ollut aivan tasan tarkkaan samat loppuraskauden vaivat kuin sinulla oli, myös nyt viime puoltoista viikoa kamala yskä, ja ennemmin sitä selkä-särkyä.. Nyt tulee niitä ei niin kivuliaita supistuksia puolen tunnin välein ainakin viime iltana noin 3 tuntia ja tänä iltana alkoivat juuri samalla lailla. Mulla nyt rv.39+4, ja odottelen suurella innolla jospa tämä minun kolmas synnytys alkaisi nyt pian, muut ovat menneet hiukan aina ylitse ajan.. Toivon sulle kaikkea hyvää!!!
VastaaPoista