loppuraskautta?

36+3

Huhhuh... Perjantaista muotoituikin sitten melko kauhea päivä. Supisteluja (harjoittelu -sellaisia) tuli ihan jatkuvalla syötöllä, vaikken tehnyt yhtään mitään... Nämä supistelut olivat ajoittain kipeitä, tuntuivat alaselässäkin ja uutena ilmiönä tuntui alamahallakin kipua. Olo oli jotenkin tosi itkuinen ja surkea. Mies oli iltavuorossa, joten jouduin surkuttelemaan ja istumaan yksin sohvalla iltaan asti. Heti kun mies tuli kotiin, niin tuli helpompi olo.

Jotenkin hullua, että mistä tuokin suunnaton surkeus nyt yhtäkkiä tuli? Näin jälkikäteen tuntuu, että ehkä mun tyyppiselle duracellille on tosiaan vaikeaa, jos ei voi tehdä mitään ja kroppa ikäänkuin pettää... Päiväpuuhaksi olin tosiaan suunnitellut sitä verhojen ompelua yms, mutta ne jäi sitten tekemättä. En saanut mitään tehtyä, kun pelkkä istuminenkin supisteli niin älyttömästi.

Mahakipujen vuoksi olin aikeissa soittaa äitiyspolille, mutta kun sain itseni rauhoitettua soittaakseni, niin se olikin mennyt just kiinni (klo 15) ja en viitsinyt sitten soittaa päivystykseen. Ajattelin, että soitan myöhemmin, jos kivut vielä jatkuu.

Perjantain ja lauantain välinen yö oli aika levoton ja kipuinenkin, mutta aamuisen piiiiitkän kuuman suihkun jälkeen olo oli helpompi. Sekä henkisesti että fyysisesti. Supisteluherkkyys oli edelleen tallella, joten pitäydyin aika maltillisessa toiminnassa, töpötellen kotosalla sohvalta vessaan, keittiöön ja takaisin.

Pikkuhiljaa sain myös puuhasteltua jotakin pientä. Kävin jopa paikallisessa sekatavarakaupassa hakemassa muovikoreja vaatekaappiin ja laitoin myttysen vaatteet sittenkin sinne. Laatikosto pyhitetään nyt sitten vaipoille.

Eilen iltapäivällä selvisi sitten syykin kehnohkoon ja vaisuun oloon. Olo oli uupunut ja vähän palelevainen ja käperryin päiväunille viltin alle. Päätin torkuttelun lomassa mitata lämmön ja kohollahan se oli. Eilen iltapäivällä mittailin lämpöjä 37,3-37,5, tänään aamulla 37,6 yöllisestä panadolista huolimatta. Täällä siis on jostain haalittu kesäplunssa.

Yskä on kans melkoinen ja aiheuttaa siinä lomassa "kivaa" kipeää alamahan supistelua. Jännää kun ei uskaltaisi oikein yskiä, ettei kovasti supistelisi. Muutenkin välillä seistessä tuntuu jalkovälissä siltä, että pää olis puskemassa jo ulos. Ei vielä myttynen!

Tänään ulkona näyttäisi olevan tuollainen unelmakesäpäivä, reilut parikymmentä astetta, ei hellettä ja aurinko paistaa. Mutta täytynee viettää päivä täällä sisätiloissa lepäillen. Menneet pari sadepäivää sisällä ei niinkään harmittanut, mutta nyt vähän harmittaa. Eipä silti, että tuolla ulkona pystyisi juuri mitään tekemäänkään, kun voimakkaahkot harkkasupistelut jatkuu edelleen jos tästä sohvalta nousen. Tai vaikken nousisikaan.

Mutta joo... tylsyydestä huolimatta mieli on ihan hyvä. P-a-l-j-o-n parempi kuin toissapäivänä. Ehkä minusta vielä kehkeytyy kunnon kotihiiri. Täytyy jatkossakin keskittyä positiiviseen ajatteluun, ettei tulisi päästettyä itseä tuohon surkutteluoloon kovin helpolla. Olen tähän asti päässyt raskaudesta niin HELPOLLA, joten pitäisi osata iloita siitä, että näinkin pitkälle päästiin ilman kremppaa. Tästä se loppuRASKAUS sitten taitaa alkaa.