36+1
Kolmaskymmenesseitsemäs viikko on käynnistynyt ja tickerissä päivät hupenee, enää 27 päivää laskettuun aikaan. Voi olla että jo muutamassa viikossa (tai jopa päivässä??) myttynen tuleekin jo tutustumaan ulkomaailmaan! Ihan hullua. Vaikka asiaan on jotenkin koittanut orientoitua, niin tuntuuhan se silti yhtä aikaa vielä kaukaiselta ja toisaalta siltä, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Ja kyllä se taitaa niin olla, ettei sitä oikeasti osaa valmistautua tulevaan. Sitten tapahtuu kun on tapahtuakseen ja se otetaan vastaan, mitä annetaan.
Synnytystavoista mikä tahansa käy minulle, kunhan kaikki vaan menisi hyvin. Ihan kauheasti pelottaa jotenkin se, että ei saadakaan myttystä kotiin... ei suinkaan se, millainen synnytys on tai tuleeko alatiesynnytys vai sektio vai mitä tapahtuu. Unetkaan ei liity juurikaan synnytykseen vaan enemmän muihin vauvajuttuihin, kuten tuleviin arkisiin tilanteisiin jne.
Välillä on ollut päiviä, että myttynen on kolosessaan liikuskellut todella laiskasti. Kuitenkin kun olen sitten vartavasten tarkkaillut liikkeitä, niin kyllä liikelaskennan kriteerit (vähintään 10 liikettä tunnissa) täyttyvät. Luulen, että myttynen on välillä ollut jotenkin eri päin, sillä mahan päälle liikkeet eivät ole juuri tuntuneet, ennen kuin eilen taas. Edessä oleva istukka muutenkin vaimentaa liikkeitä niin, ettei mahan päälle kovin helposti tunnu kuin isoimmat mulaukset.
Eilen illalla oltiin kesäteatterissa ja lähes koko illan tuntui liikkeitä, hikkaa ja muljaisuja, joten päätin unohtaa huolet vähäisestä liikkumisesta. Oma liikkumiseni sen sijaan alkaa tuntua ja varmaan näyttääkin aika hassulta. Myttynen painaa häpyluuhun ja seisoessa tekee mieli nostaa vatsaa ylemmäs, että olisi helpompi olla.
Eilisestä alkaen on olo tuntunut jotenkin hankalammalta... En tiedä enteileekö tämä nyt sitten jotakin, vai onko vaan ihan normaalia. Välillä alamahaa pistelee aika kipeästikin ja (harjoitus?)supistuksia tuntuu tulevan koko ajan. Välillä aika kipeitäkin. Tuntemuksia on tullut myös selän puolelle ristiselän alueelle, mikä on uutta. Jatkuva pissalla ravaaminen tuntuu jo ihan uskomattomalta. Ympäri vuorokauden pitää 1,5-2 tunnin välein käydä lirauttamassa pikkuinen tiraus.
Kohta alkaa tosissaan jännittää! Onneksi kotona alkaa olla kaikki valmista. Tänään keli näyttää siltä, että on verhojen ompelupäivä. :)
Taidan myös pakata tuon sairaalakassin, sillä eihän sitä koskaan tiedä...
Voi, kuinka jännää!! vaikka tulen itse vain kaksi viikkoa perässä, niin tuntuu että se on tässä vaiheessa paljon... Onnea loppuraskauteen ja synnytykseen, jos ei kuulla ennen sitä :)
VastaaPoistaTäällä kanssa elellään lopunaikoja ja samanlaisia fiilareita.. Laskettuun aikaa enää viikko ja jokunen päivä. Alan olla jo kärsimätön.. RV 38+3. Tsemppiä sinnekin!
VastaaPoistaTuo on tosiaan kaikkein jännittävin kolmannes, ja jännitys senkun kasvaa loppua kohden :D. Muistan elävästi viimeisen viikonlopun ennen sektiota ja miten kummalliselta tuntui ajatella, että seuraavana viikonloppuna meitä olisi muka kolme! Toivottavasti olosi säilyisi suht hyvänä nämä viimeiset viikot - jotta jaksasit puuhastella kaikenlaista synnytykseen asti.
VastaaPoistaVarmaan ihan hyvä ajatus puuhastella kaikenlaista tässä vaiheessa, kuten nyt nuo verhojen ompelut, niin ei hermoile liikaa. Vaikka voin kyllä kuvitella (rv 28), että tuossa vaiheessa liikkeitä varmaan laskee aika neuroottisesti. Tsemppiä viimeisille metreille!
VastaaPoistaKiitos ihanaiset jälleen kommenteistanne. Ennallakin taitaa olla oloja jos mitä tuossa vaiheessa! Kylläpä tuntuu vielä kaukaiselta, että olisi viikoilla 38+, mutta eihän siihen ole kuin pari hassua viikkoa!
VastaaPoistaTaitaa olla niin, että mitä pidemmälle mennään, niin sitä vaikeammaksi oleminen alkaa käydä. Itselle vaikeinta tulee varmaan olemaan se, jos ei ihmeempiä pysty puuhailemaan ajankuluksi, vaan pitää vaan olla, maata ja odottaa, eikä yhtään tiedä koska ja mitä tapahtuu...
Onneksi vielä on paljon kevyttä pikkupuuhaa jäljellä! :)
Niin on kyllä.. :D Joo äkkiä ne viikot sujahtaa sitten ohitse vaan! Mutta on kyllä tukalaa ja turhauttavaa kun lopussa ei oikeen paljoa pysty tekeen! Mutta pitäis osata vaan nauttia siitäkin että lepää!
VastaaPoista