15+4
Päivät menevät nyt vauhdilla eteenpäin. Päivä päivältä ällistyn; näin pitkällä jo! Kuudestoista viikko. Vauhdikkuus on ollut turhankin läsnä arjessakin ja olen hyvinkin tietoinen siitä, että menoa pitäisi hieman rauhoittaa. Onneksi töissä on hiihtolomaviikko ja moni on poissa. Palavereita ei juurikaan ole ja työpaikallakin on hiljaista kun niin moni on lomilla.
Olotilassa ei ole tapahtunut oikeastaan mitään uutta. Pullahdus on edelleen näkyvissä ja mies kommentoi eilen, että onpas se jo iso se maha. :D Nyt tuntuu kivalta, että maha alkaa kasvaa. Periaatteessa voin jo pitää sellaisia vaatteita, jotka tuovat mahan esiin, eikä joka päivä tarvitse väkisin valita telttavaatteita, jotka peittävät pömpän.
Raskaus on nyt julkinen asia sekä töissä, että ystäväpiirissä. Kaikki ovat olleet iloisia meidän puolesta. Se tuntuu kauhean kivalta. Muutama sellainen tapaus on tullut vastaan, jossa luulen, että meidän uutinen on tuntunut kipeältä. Sen havaitessa tulee kurja olo. On kurjaa huomata, että lähipiirissä on lapsettomia. Tekisi mieli sanoa, että tiedän miltä tuntuu... En silti vain osaa. Jos se tuntuukin ilveilyltä, ylimääräiseltä suolalta haavassa? Synkkä varjo oman onnen keskellä.
Häät lähestyvät. Kolmen viikon päästä olemme aviopari, mies ja vaimo. Nimi muuttuu ja meistä tulee virallisestikin perhe. Myttynen kasvaa kovaa vauhtia ja häiden jälkeen olen antanut itselleni luvan miettiä hankintoja, vaunuja ja vakuutusta, myttysenhuoneen sisustusta ja sen sellaista.
Aurinkokin paistaa. Elän onnellisia aikoja.
Minäkin olen joskus miettinyt, että voiko lapsettomuutta ottaa jotenkin puheeksi lähipiirin ihmisten kanssa, joilla sitä tiedän/epäilen olleen, mutta asiasta ei olla suoraan puhuttu. Kyseessä on niin henkilökohtainen asia, että vaikea siitä on kysellä. Omasta kokemuksesta kai voisi puhua, jos uskaltaisi. Parin viikon päästä olemme menossa kylään perheeseen, jonka lapset ovat saaneet alkunsa IVF:llä, mutta olen kuullut asiasta kolmannelta osapuolelta. Tekisi mieli jutella aiheesta suoraan perheen äidin kanssa, mutta luultavasti jänistän ja pysyttelen korrekteissa aiheissa :).
VastaaPoistaMinulla on eräs ystäväpariskunta, joka on lapseton. Tuntui suorastaan vääryydeltä, että minä kymmenen vuotta nuorempana (täytän 20) tulin raskaaksi ihan vahingossa (nyt rv 23+1), kun he eivät saa hedelmöityshoitojen avullakaan lasta. On vaikeaa olla odottaja, ja varsinkin suunnittelemattoman lapsen odottaja, kun lähipiirissä moni tuskailee ja haaveilee lapsesta. Ei oikein voi olla onnellinen, koska tuntuu, että tekee sen jonkun toisen kustannuksella. Ennen pystyimme puhumaan heidän lapsettomuusasiastaan avoimesti, muttemme enää. Ei ole enää sanoja.
VastaaPoistaMahtavaa, että sinä odotat nyt vauvaa vastoinkäymisten jälkeen! Onnellista odotusta. Jään innolla odottamaan uusia postauksia! Kiva blogi.
Minä olen puhunut lapsettomuudesta kyllä melko avoimesti. En nyt uudella työpaikalla ole vielä ottanut puheeksi. Varsinkaan nyt kun tuo luomuihme meillekin suotiin (4+6 tosin vasta) <3. Mutta olen huomannut että avoimuus on parempi kuin asioiden kaunistelu. Ihanasti teillä jo viikkoja kasassa! Voi kumpa tää alkuaika menis vähän vikkelämpää..
VastaaPoistaSe on huimaa kun viikot juoksee niin nopeaan! :) Teillä on nyt kaikkea kivaa tiedossa kun häätkin ihan pian! Toivotan teille onnistuneita hääjuhlia! :)
VastaaPoista