13+0
Olen aina ollut mallia pitkä ja hoikka. Raskauden lähtöpaino oli 59 kg kotivaa'alla, pituus on 169 cm (painoindeksi siis 20,7 eli heittämällä normaalin rajoissa). Koskaan minulla ei ole ollut syömisten kanssa mitään ongelmia. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen voinut syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan ilman että se näkyy missään. Onneksi kaikki teiniajat ym riskiajat olen säästynyt paino-ongelmilta ja painoon liittyviltä huomautteluilta.
Nyt viime vuosina vasta (iällä 25+) tuntuu, että huomautuksia hoikkuudesta tulee ihan joka suunnasta. Perheeltä, ystäviltä, lääkäreiltä, työkavereilta ja nyt neuvolassakin... Lääkärineuvolakäynnillä (alle tunti) sain kuulla kolme (siis KOLME) kertaa erityismaininnan hoikkuudestani. Koska olen niin hoikka (=lääkärin mielestä urheilullinen, mitä en siis erityisemmin ole), niin todennäköisesti en tule kärsimään verenpaineongelmista tai suonikohjuista (kysyin siis erikseen isäni verisuonitukoksesta, joka syksyllä kiireisenä liuotettiin ja isällä aloitettiin verenohennuslääkitys) tai koska olen niin hoikka, niin sydänäänetkin varmasti helposti kuuluu tai koska olen niin hoikka, niin kyllä onkin helppo tunnustella kohdun asentoa...
Onneksi mies ei huomauttele, hänen kanssaan saan olla mikä olen (paitsi, että hänkin on huomannut, että maha on alkanut kasvaa, se on kiva). On ihan haitarista, että tässä vaiheessa elämää sitä rupeaa miettimään, että olenkohan minä sittenkään normaali, kun koko ajan saan kuulla huomioita painostani. Kai sillekin asialle jotenkin herkistyy ja rupeaa ylireagoimaan.
Tätä ei tietenkään helpota se, että olen viime vuosina huomannut, etten enää voikaan syödä mitä tahansa. Aineenvaihdunta muuttuu ja sellua ja läskiä alkaa kertyä, eikä vartaloni ole mielestäni enää niin hyvännäköinen kuin se on ollut. Näitä ajatuksia en voi kuitenkaan sanoa kellekään ääneen, koska tiedän jo mikä vastaus on... Yllättäen olen huomannut, että minun on vähän vaikea sietää tätä raskauden aiheuttamaa turvotusta ja "epämuodostuneisuutta". Haluaisin kauniin kurvikkaan vauvamahan, enkä tasapaksua turvonnutta pötkövartaloa... Mutta kai sen aika vielä tulee.
En tietenkään aina ole näin herkkä kommenteille. Ehkä tämä on nyt jotenkin muutenkin tällaista muutosten aikaa ja pää yrittää hyväksyä omassa kropassa tapahtuvia uusia asioita. En yleensä loukkaannu ihmisten sanomisista ja tajuan kyllä, että hoikkuuden kommentointia ei tehdä millään pahalla, yleensä päin vastoin. Sitten sattuu jälleen päivä, jolloin puolen tunnin sisään muistetaan KOLME kertaa mainita hoikkuudesta ja samaan aikaan paino on noussut uudelle kymmenelle, missä se ei ole ikinä ennen ollut. Silloin tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli huutaa, että mä olen ihan normaalipainoinen, enkä mitenkään erityisen liikunnallinen tai laiha ja myös minulla voi olla ongelmia edessä. Ei kaikki vaivat ole mahdollisesti jo korjattu sillä, että olen hoikka.
Ärrin purrin että voikin ärsyttää! Olen kuitenkin ihan selvästi normaalipainoinen, enkä mikään anorektikko. Sitten jos olisi ylipainoa, niin sitten siitä tulisi kauhea saarna kuinka pitäisi katsoa mitä syö ja muuta... Jos taas ihminen on normaalipainoinen, niin sitten ihmisillä on estoton oikeus huomautella. Eihän lihavillekaan mainita harva se päivä, että onpas sulla vähän tossa ylimääräistä. Se on epäkorrektia se.
Puusk.
Olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin. Samaistun siis täysin!!
VastaaPoistaSympatiat sinne. :)
-Anna-
Ihanaa, että en ole ainut! Kiitos että kommentoit. Joskus tuntuu vaan niin helvetin epäreilulta ja turhauttaa... Onneksi on paikka missä avautua ja ainakin joku tajuaa. Kiitos.
VastaaPoistaOma painoindeksini on tällä hetkellä noin 19 eli normaali vielä sekin.
VastaaPoistaLapsena olin kuitenkin laihempi ja aina varsinkin terkkarit sun muut oli huolestuneena kyselemässä, että syönkö kunnolla jne. Se ärsytti niiin paljon.
Nykyisin jos joku hoikkuudesta jotain kommentoi, niin positiivisessahan mielessä vain. Mutta enpä ihmettele, että sinua vituttaa tuollainen suhtautuminen! Ihan kuin ei tosiaan voisi jotain ongelmia tulla, vaikka olisi normaalipainoinen.
Ja eiköhän sulla pian ole kaunis vauvamaha turvotuksien sijaan. :)
Paino- ja syömisasiat on niin helkutin vaikeita nyky-yhteiskunnassa. Meillä kaikilla on riski pullahtaa, kun ruokaa ja herkkuja on tarjolla enemmän kuin kenenkään kroppa sietäisi. Jos taas joku täyttää kauneus- tai terveysihanteen hoikkuuden osalta, niin voin hyvin kuvitella, että ärsyttäviä ja ehkä kateellisiakin kommentteja satelee. Itse olen normaalipainon ihan ylärajoilla ja haluaisin laihtua muutaman kilon, jolloin ylimääräistä rasvaa olisi keskikehossa vähemmän ja liikkuminenkin olisi kevyempää (olin vielä muutama vuosi sitten ihannepainossani). Mutta jos laihtumishalustani ääneen mainitsen väärässä seurassa, niin ajatukseni kyllä tyrmätään täysin, kun olen sentään normaalipainoinen. Toisaalta itsekin ärsyynnyin tosi paljon tässä eräänä päivänä, kun eräs langanlaiha tuttuni meuhkasi, kuinka hän näytti niin läskiltä jossain valokuvassa. Myöhemmin mietin, miksi ihmeessä ärsyynnyin ja tajusin syyn olleen kateus. Herkkä ja hyvin henkilökohatinen aihe tämä on. Joskus toki nautinkin siitä, kun olen nykyisin vähän tällainen pehmeä pullero :). Pitäisi vaan olla itse tyytyväinen siihen, mitä on. Niin ja kaikenmalliset vauvamahat ovat mielestäni tosi kauniita sekä hoikilla että vähän pyöreämmillä :).
VastaaPoistaMullahan tämä kommentointi (raskauden alkaessa BMI 19) on nyt siirtynyt tuohon lapseen. Joka ikisellä neuvolakäynnillä kysytään että syöhän se varmasti. Ylimääräisiä painokontrollikäyntejä kertyy, vaikka aina muistavat sanoa, että kehitys on "muuten normaalia" (heh-hee :D ). Ei auta, että pyydän vilkaisemaan, että ne kukkakeppigeenit on tulleet molemmilta vanhemmilta ja päätyneet samaan poikaan, onko ihme ettei painoa kerry?
VastaaPoistaMutta lohdutuksen sana. Raskaus ja imetys vei -9kg lähtöpainosta ja vaikka BMI on nyt 17, KETÄÄN ei kiinnosta minun painoni :D Ainakaan neuvolassa! JEI!!
Ystäväsi,
-E
On tosiaan niin totta, että painoon liittyvät asiat tuntuu olevan aina tosi herkkiä juttuja. Itseä vaan ihmetyttää, kun välillä ihmisillä on kauhea tarve kommentoida ulkomuotoa, vaikka omasta mielestäni olen ihan tavallisen kokoinen ja muotoinen. Voi olla, että se kommentoimisen tarve lähtee ainakin joskus sitten kateudesta tms... Tavallaan hullua, että saatan hyvin itsekin tölväistä jollekin jotain ulkonäköön tai painoon liittyvää ja sitten itse loukkaannun jos joku tekee niin minulle.
VastaaPoistaKai tämä on jotenkin samanlaista herkkähipiäistä hommaa kuin lapsitoiveiden utelut lapsettomalta. Mitään ei oikein uskalla sanoa, ettei loukkaisi toista ja vahingossa voi silti loukata. Ihmeellinen tämä ihmisen mieli. Mielestäni vieläpä kohtuullisen hyvän itsetunnon omaavana jaksan ihmetellä omia reaktioitani... Pakko tän kai on liittyä sen käsittelemiseen, että hyväksyy omassa kehossaan tapahtuvia muutoksia. On siinä tietysti käsittelemistäkin, kun olen viimeiset 10-15 vuotta ollut kutakuinkin samankokoinen ja mallinen.
E näköjään ei siis paljoa neuvolassakaan (silmät auki) katsella, että mistä lapsen geenit tulee. Pitää pysyä (thl:n määrittämillä?) käyrillä ja sillä selvä, ettäs tiedät :D
Jotenkin tuntuu siltä, että tämän päivän suhtautuminen painoon on täysin vinksahtanut. Lehdet ja otsikot pursuaa laihduttamista ja laihoja ihmisiä. Kaikkien pitäisi laihduttaa ja tulla siten täydellisiksi. Samalla kuitenkin tuntuu siltä, että laihoja, hoikkia tai muuten selkeästi normaalipainoisia ihmisiä saa arvostella niin paljon kuin sielu sietää. Vähintäänkin pitää korostaen päivitellä sitä, että joku on laiha/hoikka. Ihan niin kuin se olisi jotenkin väärin ja kenties jopa loukkaavaa. Ylipaino ei ole terveellistä (ei myöskään se alipaino), joten en voi lakata ihmettelemästä, miksi kadulla tulee vastaan useita selkeästi ylipainoisia ihmisiä. Tänä päivänä terveellisestä ruokavaliosta ja ravintoaineista ylipäätänsä on saatavilla todella paljon tietoa, joten voisi kuvitella, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota siihen, mitä syövät ja miten paljon.
VastaaPoistaEli kyllä, ihmisellä pitäisi olla täysi oikeus normaalipainoinen ilman jatkuvaa huomautteluakin.
VastaaPoistaSamassa kerhossa. Mutta olen päättänyt ottaa kehuna sen, että minua sanotaan terveydenhuoltohenkilökunnan suulla hoikaksi ollessani normaalipainoinen (ennen raskautta BMI 21 tasan). Sehän tarkoittaa sitä, että keskiverto 30-vuotias nainen on jo antanut luonnolle myöden ja päästänyt painonsa liian suureksi. Minä, joka pidän itseäni (makeille) houkutuksille alttiina ja joka ei todellakaan ole urheilullinen tai edes liikunnallinen (viimeksi olin lenkillä vuonna 2006), omaankin hyvän itsekurin.
VastaaPoistaRöyhistä sinäkin siis rintaasi ja ole ylpeä siitä, että hallitset itsesi!
o-ou kerrankin joku sanoo sen ääneen!! Kiitos tuhannesti!! Mä oon samaa mallia, eikä vauvamahakaan kasvanut kovin isoksi vaikka painoa raskauden aikana kertyi kyllä... ja sitähän sai kaikki sitten kommentoida ties miten. Itse tunsin vain itseni paksuksi, turvonneeksi, kömpelöksi ja huonovointiseksi, mutta muiden mielestä en suurinpiirtein ollut edes raskaana kun olin "niin pieni". Kieltämättä minulla taisi olla pieni kompleksi muuttuneesta vartalosta myöskin. Ai niin, mutta eihän siitäkään saisi puhua. Kommentoin ekaa kertaa, kurkkimassa olen käynyt useammin :) kiitos hyvästä blogista! Onnea ja menestystä tulevaan! T. Tyttö 3,8kg ja poika 3,5kg sekä entinen "pienen" mahan kasvattaja
VastaaPoistaIhanaa rakkaat kommentoijat. Ihan mahtavaa tietää, etten ole yksin (pahoine ja omituisine) ajatuksineni. Oman kehon ulkoisten muutosten hyväksyminen vaatii näköjään minulta enemmän kuin odotin. Toisaalta sitä tässä samalla herkistyy kuu(nte)lemaan muiden kommentteja ja yhteiskunnallista keskustelua aiheesta.
VastaaPoistaTuo mahan kommentointi taitaa sitten olla ihan oma lukunsa. Tiedän siihen itsekin syyllistyneeni (tietämättä asiasta oikeasti mitään), mutta vain siksi, että olen ääneen miettinyt, miten isoksi maha joillain voikaan kasvaa ja toisaalta miten pieni se joillain on. Voin vaan arvata, miten paljon "asiantuntevia" kommentteja tulee jahka tämä kumpare tästä alkaa näkymään. Niitä lienee tiedossa riippumatta siitä, tuleeko mahasta iso vai pieni...
Aamen! Minä olen aika lähellä sinun mittojasi, itse asiassa painan vielä vähemmän koska olen ruumiinrakenteeltani tosi siro ja sekös moniä ärsyttää. Läskiä ja selluliittia löytyy multakin, mutta siitä ei saa valittaa koska olen niin HOIKKA. Niinpä ;)
VastaaPoistaJa silti syön tosi terveellisesti enkä takuulla kärsi mistään ravinnonpuutteista.