100 päivää

25+5

Laskettuun aikaan on sata päivää. Työpäiviä on jäljellä 31. Molemmat tuntuvat hirmuisen pieniltä luvulta jo... Aika on viime viikkoina taas mennyt yhtä aikaa nopeasti ja hitaasti. Nopeasti siksi, että päivät tuntuvat hujahtavan ohi ja yhtäkkiä on taas uusi raskausviikko käsillä. Tekemistä on paljon koko ajan ja pieni jatkuva paine on niskassa kaikista tekemättömistä asioista. Tekemistä olisi kotona, pihalla, töissä ja luottamustoimissa. Paljon sellaista mitä pitäisi tehdä, muttei ole juuri nyt deadlinea, joten sellaiset hommat jäävät muiden jalkoihin. Yritän hoitaa asian kerrallaan pois päiväjärjestyksestä, ettei kääntyisi stressin puolelle.

Viikonloput ovat menneet liikaakin reissaamiseen ja kotiasiat ovat retuperällä (ei miehen kanssa, vaan koirien, kodin ja pihan osalta). Jälleen korostuu se ahdistus, mikä tulee, kun kaikki läheiset ovat kaukana ja sosiaalinen elämä edellyttää aina matkustamista. Työpäivän jälkeen pitäisi jaksaa laittaa pihaa kesäkuntoon (ennenkuin rikkaruohot valtaavat kaiken alan) tai edes käydä hankkimassa tarpeita valmiiksi. Viikonloppuisin ei voi hyödyntää vapaa-aikaa, kun pitää olla tien päällä... Lisäksi noin kymmenestä suunnasta tulee kommenttia, että "tulkaa käymään kun olette täällä päin!" Joo, ehkä sitten joskus kun on rutkasti ylimääräistä aikaa? Noh, yksi viikonloppu vielä ja sen jälkeen on näillä näkymin ainakin yksi viikonloppu, jolloin saa olla kotosalla. Voi kunpa päästäisiin kaupunkiin asumaan!!

Maha on kasvanut vauhdilla viime viikot ja eilen alkoi uusi inhottava vaiva nostaa päätään oikein toden teolla. Närästys hyökkäsi ennenkokemattomalla voimalla. Aiemminkin on närästellyt, muttei suinkaan näin, että tuntuu siltä että oksentaa minä hetkenä hyvänsä. Opiskelin asiaa googlella illalla ja opin, että kasvava kohtu painaa mahalaukkua ja mahanportista pääsee happoja ruokatorveen helpommin. Tämä vaiva ei tule ainakaan helpottumaan tulevaisuudessa. Täytyy vähän kokeilla, mitkä ruoat aiheuttavat enemmän tai vähemmän oireita. Eilen oli tosin sellainen päivä, ettei tehnyt mieli syödä mitään, ettei närästäisi...

Mahan kasvu on tuonut myös lievästi sanottuna "ryhdikkään" istuma-asennon. Jos ei istu selkä suorassa, niin tuntuu, että maha painaa kylkiluihin ja se tuntuu melkoisen häijyltä. Tulostin netistä selkäjumppaohjeita ja ajattelin, että täytyy alkaa huolehtia selän kunnosta ennen kuin käy köpelösti. Onneksi minulla on töissä hyvä työtuoli, jossa saan hyvän ja selkää tukevan asennon.

Edessä on siis noin sata päivää ryhdikästä elämää, kenties pahankin närästelyn sävyttämänä. Silti, mikä voisikaan olla parempaa kuin ajatus siitä, että sisälläni kasvaa uusi elämä. Tämä elämän alku lähettelee minulle merkkejä olemassaolostaan eri tavoin ja olen niistä kaikista tavoista ihan käsittämättömän kiitollinen, onnellinen ja hämmentynyt.

Äitienpäiväkin tulee. Joko sitä pitäisi jotenkin huomioida omalla kohdalla? Hämmentävää... o_O