Uusia oireita

28+5

Enää 17 työpäivää jäljellä. Juuri nyt en niinkään kaipaa sitä lomaa, vaan ennemmin sitä, että tämä kiire ja stressi hellittäisivät.

Uusi viikko on tuonut mukanaan uusia "oireita". Työpäivien turvotus on nyt melkoista ja seuraavan tilaisuuden tullen on tarpeen suunnata tukisukkaostoksille ennen kuin jalat ovat sinisenään suonikohjuja. Tätä ei lainkaan helpota se, että päivät ovat varsin intensiivisiä, eikä töiden lomassa juuri muista pyöritellä nilkkoja ennen kuin turvotus alkaa tuntua tuskaiselta. Onneksi jonkin verran on liikkuvaisempia päiviä, jolloin osan päivästä voi olla jalkeilla ja puuhastella.

Tähän mennessä pahimmat supistukset tulivat sunnuntaina. Olin koko päivän puuhastellut ja kyykkinyt pihalla kasvimaata laitellen. Illalla sitten lähdin koirien kanssa iltakävelylle. Alkua pidemmälle en päässyt kun supistelu alkoi. Muutaman kilometrin matkalla piti pysähdellä vähän väliä ja pysähtelyjen välillä töpötellä varovasti eteenpäin. Koirat ei olisi tahtoneet millään ymmärtää hissutteluvauhtia. Supistukset tuntuvat kaikkea muuta kuin mukavilta. Onneksi supistukset eivät ole päivittäisiä ja jos tunnen hiukankin supisteluun viittaavaa, koitan rauhoittaa tahtia. Se yleensä auttaa. Nytkin pitkän työpäivän jälkeen tuntuu, että pienikin liikkuminen käynnistää supistelun alavatsalla. Sen vuoksi pyysin miestä käymään koirien kanssa iltalenkin, omaa menoa täytyy vaan nyt rauhoittaa, vaikka olisi tehnyt mieli sateen tuoksuiseen metsään.

Myttynen on nyt kasvanut niin isoksi, että sen liikkuminen tuntuu selvästi. Joko hän on selvästi aiempaa aktiivisempi tai sitten suurin osa liikkeistä tuntuvat. Muutaman kerran jytäys on näkynyt mahan päälle saakka. On todella hauskaa ja aika erikoistakin katsella, kuinka koko maha hytkyy samaan aikaan kun liikkeet tuntuvat. Myttysen kasvun huomaa myös siitä, että liikkeet (ilmeisesti jalat) tuntuvat kylkiluiden alla/takana. Se ei suoranaisesti tunnu kovin mukavalta, muttei vielä ikävältäkään.

Olen vieläkin pantannut äitiysavustushakemusta. Edelleen näyttäisi olevan jaossa vuoden 2010 äitiyspakkausta. Toivoisin, että saisimme vuoden 2011 pakkauksen ja siksi odottelen vielä papereiden kanssa. Onhan tässä vielä hyvin aikaa lähettää hakemus, eikä pakkauksen saamisella ole mikään kiire. Mitäpä me vielä niillä vaatteilla tekisimmekään. Jos ensi viikolla sitten laittaisi paperit, ettei jäisi ihan viime tinkaan sentään.

Hankintoja tekisi mieli tehdä ja aloitella myös myttysen huoneen sisustusta, mutta täytynee odotella niiden kanssa loman alkuun. Nyt tuntuu, että viimeisten viikkojen aikana työt vievät energian niin, ettei kerta kaikkiaan ole puhtia pohtia hankintoja. Toivottavaa on, että sitten lomankin puolella ehtii.

Nyt ei vaan pysty enempään.