sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Mistä tunnet sä ystävän?

Vappu on vietetty rentoillen kotona. Juopoteltiin kalliita kuohuviinejä ja nautittiin juustoja. Pelailtiin ja haettiin pari geokätköä. Parin rennon päivän jäljiltä sain tänään jopa purettua matkalaukun, joka on ollut työhuoneen lattialla jo viime viikon perjantaista alkaen. Petipuolellakin on päästy vähän "vanhan hyvän ajan tunnelmaan". Ainakin parempaan päin.

Kävin tänään ihanan ihanan 2-tuntisen puhelun ystäväni kanssa. Hänellä on parin viikon päästä laskettu aika. Raskauden alusta saakka on ajoittain ollut todella vaikeita hetkiä, kun on vaihdettu kuulumisia suuntaan ja toiseen ja matkailtukin yhdessä.

jotain olen kertonut tietysti ennenkin, mutta enemmän tutkimusten etenemisestä,kun varsinaisesti tämän prosessin herättämästä tunnemyrskystä. Pitkän puhelun aikana tänään sain kuitenkin kerrottua omista fiiliksistäni, mainitsin jopa viime tiistain romahduksesta ja kerroin jopa sen, että osittain lähipiirin lasten, vauvojen ja hänen raskausmahansa takia jäätiin vapuksi kotiin. Hän ymmärsi, kyseli lisääkin.

Siitäkin puhuttiin, että haluan poiketa sairaalassa katsomassa uutta tulokasta kun hän on päässyt maailmaan. Oikeasti haluan, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Hän ymmärsi senkin ja sanoi arvostavansa sitä, jos tulen, mutta myös ymmärtävänsä, jos en tule. Ihan täydellistä. Nyt voin paineetta ja tekosyittä jättää menemättä jos vierailu alkaa tuntua ihan mahdottomalta ajatukselta.

Ihanaa havaita, että mulla on edelleen (ainakin yksi) todellinen ystävä, vaikka olenkin asunut kaukana kaikista monta vuotta ja ollut aika etäinen ja viheliäinen ystävä ainakin viimeisen vuoden. Perinteisesti olen ollut aika huono puhumaan muutenkin ja etenkin puhelimessa, enkä edelleenkään ole kovin hyvin sitä oppinut. Eniten tulee puhuttua ystävien kanssa niinä harvoina hetkinä kun poiketaan pääkaupungissa entisillä kotikonnuilla ja tilanne muotoutuu riittävän otolliseksi keskusteluille. Käytännössä liian harvoin. Toivottavasti päästään joskus vielä asumaan edes hiukan lähemmäs kaikkia rakkaita.

Jos tulen vielä oikeasti hulluksi tämän asian kanssa, niin ainakin joku ystävistäni tietää ainakin aavistuksen siitä, mitä tulee käytyä läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti