perjantai 14. toukokuuta 2010

Jumaleisson...

... huh, minkä pommin itelleni räjäytin. Syystä, jota en tiedä, testasin tänään dpo 17 kun yökylävauvavieraat olivat lähteneet. Tulos haamu, mutta ihan päivänselvä. Sen jälkeen onnenitku, toinen, hymy, laulelu, liikutus, järkytys, pelko. Mitä näitä nyt on?

Mitä ihmettä nyt pitää tehdä? Tätä hetkeä olen odottanut melkein puolitoista vuotta ja en todellakaan ole tähän valmistautunut.

Miten se tapahtui juuri nyt, kun ajoituksen piti olla pielessä? Juuri nyt kun mitään oikeita oireita ei ollut? No joo... olihan sitä puristusta/painetta kohdun tienoilla jotain dpo 8 alkaen, mutta ei sitä voi laskea. Rinnat ei ole olleet yhtään arat, vasta tänään vähän.

Ja oireeksi voi kai laskea senkin, ettei eilen itkettänyt yhtään. Jos olis ollu perus-PMSää, niin olisin nyyhkinyt ja vollottanut miehen kainalossa, kun se kyläillyt vauva oli niin suloinen. Nyt mies kyseli varovasti kun mentiin nukkumaan, että mitkä fiilikset? Minä siinä suu ymmyrkäisenä vastasin, että ei mitään! Ihan okei, iloinen ja aurinkoinen vauva. Siinä ne hälytyskellot sitten lähti pirisemään.

Kävin ostamassa komean valikoiman testejä, jotta voin varmistella tulevina päivinä että tämä oikeasti pitää kutinsa... Emmä tajua, ehkä mä sekoan seuraavan kolmen viikon aikana, ennen kun päästään näkemään kasvaako siellä oikeasti joku vai onko tää hämäystä?

:) Kyllä on todella sekavat fiilikset.

P.S. Pakko oli selata kalenteria sen verran, että lasketuksi ajaksi JOS tämä on totta ja JOS kaikki sujuu niin kuin parhain päin voi vaan mennä olisi 18.1.2010. Siinä meille deadlinea ihmisten ilmoille pääsyyn. :)

1 kommentti:

  1. Aivan järjettömän mahtava juttu!!! Onnea tosi tosi paljon! Täälläkin hymyillään teidän onnen vuoksi. Antaa itsellekin toivoa, että mekin tullaan täältä perästä. Toivottavasti jaksat päivittää tänne jatkossakin kuulumisia ja tuntemuksia, luen niitä mielelläni.

    VastaaPoista