keskiviikko 26. toukokuuta 2010

jälkipelit?

Tässäkö tämäkin sitten oli? Keskenmenon oireistoa googlaillessa ja neuvolasta kysyessä tulee mieleen tietty epävarmuus... Milloin vuoto on runsasta tai pitkittynyttä? Mitä tarkoittaa kovat kivut? Entä hyytymät?

Oliko vuoto runsasta?
Vuotoa tuli yhteensä noin kaksi vuorokautta. Viime yönä tuli enää pieni tippa ja tänään ei ole kun aavistus tullut. En oikeen osaa sanoa, kun käytän normaalisti kuppia ja nyt on ollut side, kun luin, ettei mitään saisi tonne paikkoihin tunkea (kuten tampoonia tms) infektioriskin vuoksi. Päättelin siitä viksuna likkana, että kuppi kuuluu siihen samaan sarjaan.

Oliko vuodossa hyytymiä?
En osaa sanoa, että onko nämä pienet (halk 2-5 mm) hyytymät nyt sitten NIITÄ hyytymiä vai ei. Kaikki on kuitenkin imeytynyt siteeseen. Pitäisikö hyytymiä olla? Jos niin minkä kokoisia? Entä jos ei ole?

Onko ollut kipuja?
Enpä oikein tiedä, että onko nämä kivut nyt sitten kovia vai ei. Yleensäkään en oo kovin kipuherkkä, joten sano nyt tästä sitten... Samanlaista kipua kun menkkojen ekana päivänä on ollut sekä kohdun tienoilla, että ajoittain ristiselässä.

Testiä en ole tehnyt, kun ne tuli käytettyä loppuun lyhyen raskauden aikana ja en ole viitsinyt hankkia uusia. Lämmöt on kuitenkin tosi alhaalla (tänään 36,1), joten ei ole toiveita, että siellä mitään elämää enää olisi...

Maanantai, eli ensimmäinen vuotopäivä oli paha. Olo oli lohduton, kuin lapsella, joka on saanut maistaa ikiomasta karkkipussillisestaan ensimmäisen karkin ja sitten koko pussi viedään pois.

Eilen pelkäsin, että vuoto ei lopu ikinä. Tänään puolestaan toivoisin, että se vielä vähän jatkuisi, että kaikki tulisi varmasti pois. Ei kai tästä nyt voi päästä vähemmällä kun perusmenkoista? Kyllä kai sitä nyt edes menkkoja enemmän ja kauemmin pitäisi vuotaa...

Vuodon alkamisesta on nyt kulunut vajaa kolme vuorokautta, ehkä kaksi ja puoli. Paniikinomainen suru on mennyt pois ja nyt päällimmäisenä on ilo siitä, että ylipäätään voin tulla raskaaksi. Luotan siihen, että pian tärppää uudelleen, kun niin monella (netissä) on niin käynyt. Ehkä jo heti tässä kierrossa?

Läheiset ihmiset, joille ollaan km:sta kerrottu, ovat suhtautuneet suurella sydämellä ja sympatialla. On tullut tosi hyvä mieli kaikista myötäisistä viesteistä, mitä ollaan saatu, sekin kai on osaltaan auttanut yli pahimmasta.

Kyllä keskenmenosta (ainakin varhaisesta) selviää hengissä. Tuli testattua. Suurena sivustakärsijänä tässä on kyllä työnantaja... Hyvästä yrityksestä huolimatta keskittyminen töissä on noin nolla. Välillä ehkä puoli, mutta sitten taas romahtaa. Ei ole helppoa olla asiantuntija ja kirjoitella raportteja ja järjestellä työmatkoja, kun mielessä pyörii ihan muut asiat. Mutta kai mun on parempi täällä töissä kun kotona murehtimassa...

3 kommenttia:

  1. Eikö julkiselle puolelle pääse ultraan, jos tilanne on vähän epäselvä sen suhteen onko kaikki tullut ulos vai ei? Luulisi, että kyseessä on sen verran akuutti asia, että pääsisi, mutta mullahan ei siis ole mitään tietoa tästä asiasta.

    Noin mäkin ajattelen aina välillä, että onneksi on työ, joka vie ajatukset edes välillä pois tästä vauvatoiveesta. Hulluksihan sitä tulisi, jos joutisi kotona tuijottaa neljää seinää.

    Jaksamista hirmuisesti Kirppuli. Ihan kamalaa, että joutuu odottamaan onnea noin kauan ja sitten se otetaan pois. Kerroin miehellekin, että mun blogi-kaverin vauvan alulle kävi huonosti ja sekin oli tosi pahoillaan. Oon niin tuntevinani sut, vaikken edes tunne :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sissi... :) Kyllähän tässä omalla tavallaan oppii toista tuntemaan hyvin nopeastikin. Ja oppii iloitsemaan ja suremaan toisen puolesta, vaikkei olla koskaan tavattukaan. Hyvä niin!

    Tänään soittelen neuvolaan ja kysyn, josko "raskausmateriaalin" (joka on muuten kauhea termi) poistumisen voisi jotenkin varmistaa. Kyllä ne sieltä kehotti ottamaan yhteyttä jos arveluttaa..

    VastaaPoista
  3. Hei taas,

    naistentautien poliklinikalle voi ainakin täälläpäin hakeutua ultraan alkuraskauden verenvuodon takia. Mut neuvola sen paikallisen tyylin tietysti osaa kertoa.

    Argh, kirjoita sun tilanteessa raportteja ja järjestä työmatkoja! Kuulostaa niin tutulta.

    Voimia!

    T. Yks toinen asiantuntija

    VastaaPoista