taas olin tänään siinä vaiheessa, että ovulaatiotestejä täytyi tilata lisää. Tilaushistoriastani löytyi jo kolme aiempaa tilausta.
Tilauksen pvm: lauantaina, 04. huhtikuuta, 2009, Tilauksen summa: 23,00€
Tilauksen pvm: torstaina, 09. heinäkuuta, 2009, Tilauksen summa: 23,00€
Tilauksen pvm: perjantaina, 25. syyskuuta, 2009, Tilauksen summa: 26,00€
Tällä kertaa historiaan ilmestyi neljäs rivi:
Tilauksen pvm: sunnuntaina, 25. huhtikuuta, 2010, Tilauksen summa: 21,00€
Joka kerta kun olen testejä tilannut, niin olen pohdiskellut, että kuinkahan paljon niitä pitäisi tilata. Samallahan sitä tavallaan tulee päätettyä, että kauanko tämä meidän odotuksen odotus vielä kestää. Joka kerta olen tietysti toivonut, ettei kaikkia hankittuja testejä tarvitsisi koskaan käyttää... Toisin on käynyt. Tällä kertaa tilasin 30 ovistestiä. Eli ainakin 5 kierrosta vielä. Raskaustestejä en tilannut, kun niitä on vielä. Eipä ole paljoa tarvinnut testailla.
Olen siis käyttänyt vuodessa jo 100 euroa ovulaatiotesteihin, jotka ei edes kunnolla toimi. Lisäksi olen käyttänyt toimiviin testeihin 50 euroa. Onkohan tämä ihan järkevää? No ei, mutta silti teen sen.
Tilasin myös kirjan Judith Uyterliden Rakkaustesti. Kirja oli tarjouksessa nettikirjakaupassa ja maksoi toimituskuluineen kympin. Saa nähdä kauanko sillä kestää tulla. Katselin myös, että jopa meidän oman pikkukylän kirjastossa on useitakin lapsettomuutta käsitteleviä kirjoja. Osa on jopa lainassa, eli on täällä joku muukin, joka painiskelee samojen asioiden kanssa.
Asiasta kukkaruukkuun:
Nautiskelin koirien kanssa aamulla pihalla auringosta. Nyin toisen koiran pehmoista aluskarvaa ja lähetin tukot leijailemaan ilmaan. Jutustelin koirille, kuinka niiden karvoista tulee pehmoista pesämateriaalia lauleskeleville linnuille. Sitten linnut voi tehdä pikkulintuja pehmeässä pesässä. Samalla juolahti mieleen hassu ajatus:
Voiko pikkulinnuilla olla lapsettomuutta? Entä jos pikkulintuja ei joku kevät tulekaan? Tuleeko äiti ja isälintu surulliseksi? Yrittääkö ne sitten ensi keväänä uudestaan?
Kaikenlaista sitä liikkuukin mielessä...
Moikka!
VastaaPoistaOlen lukenut tuon Rakkaustestin joskus monia vuosia sitten, kun olin vielä sinkku. Kirja tarttui silloin matkaan kirjastosta silkasta uteliaisuudesta, kun eihän tuo aihepiiri silloin itseäni millään tavalla koskettanut. Mutta kirja jäi mieleeni ja muistan, että itkeskelin sen parissa monet itkut kirjoittajan tilanteeseen eläytyen. Eli muistikuvieni mukaan kyseessä on hyvä ja mukaansatempaava päiväkirjamainen kertomus. Ja positiivista oli myös se, että kirjoittaja sai lopulta lapsettomuuden suhteen sielunrauhan.