KP3, olo on masentunut. Vuoto on runsasta ja normaalia kirkkaampaa. Nyt se tulee sekin vuoto, mikä km:n yhteydessä jäi tulematta.
Puolitoista vuotta yritystä täyttyi. Moneen muuhun verrattuna se on vähän, toisiin verrattuna taas moninkertaisesti. Tällä hetkellä pelko siitä, että meidän vauvaprojekti venyy määrättömiin mittoihin on taas kasvanut isoksi möykyksi. Ensi syksy ja sen pimeys ja henkinen rankkuus pelottaa kovasti.
Tänään alkaa viimeiset clomifenit. Nyt on vasemman puolen "vuoro" toimia, joten en usko onnistumiseen yhtään. Vasen puoli ei ole vielä kertaakaan ollut "toiminnassa" kun olen ultrassa käynyt ja se toinen clomikierto, jolloin oli vasen puoli menossa oli kokonaisuudessaan epämääräinen, enkä saanut o-plussaa lainkaan. Meneekö clomit kaikkine sivuoireineen siis hukkaan? EI - me yritetään silti. Vaikka väkisin.
Tämän kierron jälkeen on sitten ensikäynti julkisella puolella. Siihen on kuukausi aikaa. En yhtään tiedä mitä odottaa? Miten meidät otetaan vastaan? Päästäänkö syksyllä jotenkin eteenpäin tässä asiassa? Miten pää kestää rajummat hormonimyrskyt? Miten lompakko venyy kaikkiin laskuihin? Miten kalenteri ja työnantaja antavat periksi oikuttelevan kiertoni ja pitkien matkojen kanssa? Työpaikalta sairaalalle on tunnin ajomatka suuntaansa.
Ajatuskin siitä, että kuukausi toisensa perään edelleen nostattelee toiveita ja romahtaa aina uudestaan tuntuu liian rankalta. Ihan liian rankalta.
Entä jos ei onnistuta ja joudutaan vaan ikuisesti pettymään ja odottamaan ja pettymään taas?
Sitä paitsi mun lähes ainoa läheinen ystäväni täällä korvessa perheineen (ja mun kummityttö myös) muuttavat täältä takaisin Helsinkiin. Ystäväni(kään) pää ei kestänyt täällä. Hyvästi sekin mahdollisuus sosiaaliseen elämään.
Huoh... Onneksi on kesä.
Tsemppiä Kirpulle! Toivotaan, että ne lähtisivät siellä julkisella puolella viemään teidän asiaa vauhdilla eteenpäin, kun olette kerta käyneet jo tukimukset läpi yksityisellä. Niin ja voihan se viimeinen klomifeeni-hoitokin jo auttaa, kun se auttoi jo kerran, vaikka sitten kävikin huonosti. Mutta ymmärrän, että masentaa.
VastaaPoistaMä luulen myös olevani toispuoleinen noiden munasarjojeni osalta. Ultrien mukaan olen todistettavasti ovuloinut vain vasemmalta (tukossa oleva puoli). Mutta luulo ei ole tiedon väärti. Toivotaan, että me ollaan molemmat väärässä tuon toispuoleisuusepäilyn kanssa.
Kiitos Sissi! Tämä päivä on ollut paha. Onneksi tuli viikonloppu ja on luvassa hienoa ilmaa. Omasta maasta kypsyi ensimmäiset mansikat tänään.
VastaaPoistaToivotaan, että mun vasen ja sun oikea puoli alkaa tosissaan toimia. Tai sitten jos se toimimaton lakkaisi kokonaan toimimasta, niin toinen sarja huolehtisi munimisesta sitten joka kierroksella. Kyllä sekin mulle kävis.
Pääasia, että tulee munittua. Vaikkei sekään näköjään tuo sitä tulosta, mitä toivoo ja odottaa kerta toisensa perään.