6+6, ultraan 6 yötä
Eilisen työpäivän aikana teki mieli sammuttaa valot, painaa otsa näppäimistölle ja ottaa power-nap't. Illalla väsymys sai ihan uudet mittasuhteet, kotiin päästyäni kuukahdin sohvalle, taisin hetkeksi jopa nukahtaa. Väkisin taistelin lahjoja pakettiin ja ulkoilutin koirat. Viimeisenä ennen nukahtamista yöunille, raahustin ympäri kotia ja keräilin joulureissua varten pari vaatekertaa kassiin. Sänkyyn kömmin jo ennen yhdeksää. Hetken lueskelin ja simahdin sitten.
Nukuin sikeästi ja näin ensimmäistä kertaa ikinä unta omasta vauvasta. Näin ihanan unen siitä, kun päästiin oman vauvan kanssa pois sairaalasta. Vauva oli niin pieni, että sitä saattoi kannatella kämmenellä. Se oli niin ihmeellinen, että miehen kanssa vain tuijotettiin sitä ja oltiin jo ehditty unohtaa kaikki ohjeet ja neuvot. Milloin sitä pitäisi ruokkia? mistä tietää milloin sillä on tarpeeksi päällä? Oltiin lähes yhtä avuttomia kuin se pieni rääpäle, mutta niiiiin onnellisia. Vauva ei ollut sellainen "söpö vauva", vaan ryppyinen ja "vääristä kohdista" pullea, mutta se oli meidän. Meidän oma vauva, tulosta siitä yhdestä siittiöstä ja yhdestä munasta ja loputtomista jakautumisista. Siitä oli tullut ihan oikea pieni ihminen.
Vaikka nukuin hyvin ja aamulla herääminen oli kohtuullisen helppoa, iski väsymys taas päähän ja koko kehooni kuin halko. Ihan kuin joku olisi imenyt minusta kaiken energian. Luojan kiitos huomenna on ylimääräinen vapaapäivä. Tällä viikolla en kerta kaikkiaan jaksaisi viittä työpäivää.
Pohjattomasta ja ennenkokemattomasta väsymyksesta huolimatta olen aivan käsittämättömän onnellinen siitä, että sisälläni jakautuu joku. Paraikaa siitä pienestä solumytystä on kasvamassa isompi ja sille alkaa muotoutua käsien ja jalkojen aihiot. Pelkkä ajatus saa minut liikuttumaan ja pysähtymään onnellisuuden edessä. Parempaa joululahjaa en voi saada. Ensi viikolla selviää, onko joululahja todellinen.
Toivon kaikille lukijoille parasta mahdollista joulua.
<3
VastaaPoista-Anna