Kolmekymmentäyksi vuotta elämää takana. Vihdoin olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja jonka kanssa haluan lapsia, tai ainakin lapsen. Oman. Biologisen.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut, niin kuin toivoin, ehkä ennemmin niin kuin pelkäsin. Peloista huolimatta kahden vuoden ponnistelujen tuloksena saan olla raskaana. Olisiko tämän tuloksena vauva?
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Parempi mieli
Hcg oli 2 ja aurinko paistaa. :) Uutta putkeen sitten vaan.
Ja "enää" 7 viikkoa kesäloman alkuun. Sekin on kiva.
Hyvä että menee taas jo paremmin. On tuo keskenmeno kuitenkin niin iso pettymys, että ei ihme, jos olo on tosi maassa sen jälkeen. Ja se työpaikkajuttukin vielä tähän samaan saumaan :( Mutta kuten itse sanoit, meissä kaikissa asuu myös se hannuhanhi. Sen esiintulemista siis odotellessa...
Hyvä että menee taas jo paremmin. On tuo keskenmeno kuitenkin niin iso pettymys, että ei ihme, jos olo on tosi maassa sen jälkeen. Ja se työpaikkajuttukin vielä tähän samaan saumaan :( Mutta kuten itse sanoit, meissä kaikissa asuu myös se hannuhanhi. Sen esiintulemista siis odotellessa...
VastaaPoista