Edessäni häämöttää ristiäiset. Saan tulevana juhannussunnuntaina kummipojan ja minulla on kunniallinen tehtävä toimia sylikummina. Ristiäislahjaksi hankin pienokaiselle kummilusikan, sellaisen perinteisen kellomallin. Itselleni tärkeämpi ristiäislahja on kuitenkin se, että olen saanut tehdä pienokaiselle kastepuvun ja mielestäni jopa onnistunut siinä.
Etukäteen olen murehtinut yllättävän vähän sitä, että miten henkinen kantti kestää kastetilaisuuden. Voi olla että kaikki meneekin ihan hienosti ja saan vietyä homman kunnialla ja ylpeänä läpi.
Tilaisuutta varjostaa omalta osaltani huoli siitä, että yltyykö tämä räkäily sellaiseksi, etten voikaan pitää pienokaista sylissä? Maanantaina alkoi lievä kurkkukipu, joka yltyi tiistain ja keskiviikon aikana ja on tänään jo luokiteltavissa räkätaudiksi. :(
Epätoivoisena vauvakuumeilijana tietysti liitän tämän siihen ajatukseen, että viimeksikin (kun plussan sain) sain kovan räkätaudin. :D Jotain iloa siitäkin, että on viiden viikon välein flunssassa.
Ja siis onhan nyt jo dpo 7 ja tissit on tuttuun tapaan arat. Viikon päästä romautan taas vaaleanpunaisen linnani, pitäisköhän kivuta alas jo varmuuden vuoksi?
Oikein hyvää Juhannusta! Ja onnistuneita ristiäisiä kummille! Toivottavasti paranet pian.
VastaaPoista