selvisin :)

Orastava flunssa katosi mökkisaunaan tai -järveen ja mun tekemä hieno pukukin oli pojalle sopiva. Selvisin kohtuullisesti ristiäisistä sekä sylikummiudesta. Ei itkuja, ei ylimääräisiä tunteenpurkauksia. Good girl!

Kai sitä alkaa jotenkin hyväksyä sen, ettei ole (eikä ehkä tule) omia lapsia ja pystyin ottamaan vauvan syliin (ensimmäistä kertaa) ihan muina miehinä ja pitelemään ja hyssyttelemään sitä ihan koko kastetoimituksen ja vähän jälkeenkin. Ihmettelen itsekin, kuinka hyvin pärjäsin. Eipä olisi joitakin kuukausia sitten onnistunut.

Mutta kyllä se pieni rääpäle vaan tuntui niin mahdottoman suloiselta ja ihmeelliseltä... Voi kunpa meillekin joskus.

Miehellekin totesin, että kai tässä on sitten joku vaihe ohitettu ja ylitetty, kun noin hienosti selvisin ja onhan se niin ettei toisten raskaudet ja vauvat ole meiltä pois. Ja vaikkei olekaan, niin on kyllä taas äristävä ääneen uutista, jonka kuulin viikko sitten yhdeltä tutulta...

Mun ex-poikaystävä, jonka elämä on ollut enemmän tai vähemmän hunningolla jo hyvän aikaa, on alkanut seurustella joku aika sitten. Hän on löytänyt vierelleen jonkun ehkä ekaa kertaa meidän eron jälkeen ja se on hyvä uutinen, kaikkea hyvää hänelle. Suhde on kuitenkin ilmeisesti puhtaasti fyysinen ja pinnallinen on/off-suhde. Nyt tämä sankari on pannut sen naisensa paksuksi ja se nainen haluais tehdä abortin! Siis MIKS V***SSA tollasessa tilanteessa sitten ei voi olla tällaisia mahoja?!?!?

Ehkä se onkin niin, ettei toisten toivotut raskaudet ja vauvat ole meiltä pois, mutta on se nyt H***TTI ettei aikuiset ihmiset osaa käyttää ehkäisyä ja sellaisille sitten jaellaan auliisti ei-toivottuja-sikiöitä! ÄRRR!! Näinä hetkinä tuntuu, ettei nallekarkit totisesti jakaannu tasan.

Kaikesta huolimatta täällä rakennellaan sitkeästi linnoja... Mahassa aina välillä on nipistelevinään ja tissit on tosi arat (mikä ei ole edes kuvittelua). Tätiä tai testailua luvassa loppuviikosta.