Uusi elämä pienen pojan muodossa pullahtikin maailmaan tänä aamuna klo 3:49. 3140 g ja 47 cm. Pari viikkoa etuajassa, mutta terveenä kaikki.
Aika sekavat, mutta onnelliset fiilikset itelläkin. Nyt en pääse sairaalaan katsomaan, mutta yritän järjestää itseni silti aika pian pääkaupunkiin. Onneksi tuli eilen puhuttua kunnolla, niin tämä uutinen on helppo ottaa vastaan.
Edit klo 19:55
Koko perhe voi hyvin ja minusta tulee sylikummi
Tämä tulee nyt enemmän kommenttina tuohon edelliseen postaukseen. Olen tosi ilahtunut, että olet saanut puhuttua asiasta ystäväsi kanssa. Ja vielä ilahtuneempi siitä, että ystäväsi otti sen noin hyvin. Uskon, että ensimmäisestä vierailusta vauvaa katsomaan tulee hyvä.
VastaaPoistaOlen itse sen verran lörppä, että olen kyllä lörpötellyt kaikille vähänkään läheisille ystäville ainakin jotain meidän vauvatoiveista. Ja suurimmaksi osaksi se on kannattanut, vaikka tietenkään moni ei luonnollisesti näitä tuntemuksiani täysin ymmärrä.
P.S. Ihana tuo pusukuva :)
Kiitos kommentistasi,
VastaaPoistaJoo siis oon mä alusta asti kertonut, että yritetään ja että ongelmia on ollut... Itse asiassa ehdin jo kertoa ennen kuin hekään aloittivat yritystä.
Mutta jotenkin oon onnistunut jättämään "rankoimmat tuntemukset" kertomatta ja keskittynyt teknisiin asioihin, kuten ettei vieläkään ole tärpännyt ja mitä milloinkin missäkin tutkimuksissa on selvinnyt...
Nyt sain vihdoin avattua vähän sitä, millainen tunnemylläkkä sisällä on ollut menossa koko tän prosessin aikana ja etenkin viime kuukausina.