No niin... tästä tämä nyt sitten kai lähtee. Oireeton on olo edelleen, mutta pakko kai se on uskoa. Kolme testiä olen tehnyt ja kaikki on näyttäneet raskautta. Yksi viikkonäytöllinen testi on vielä jäljellä, ajattelin tehdä sen tällä viikolla. Vain nähdäkseni, että hcg todella on noussut viikkojen edellyttämälle tasolle.
Mieli ja fiilikset vaihtelee koko ajan. Tuntuu, että olen ihan hukassa ja pelottaa koko ajan ihan helvetisti, että miten tässä käykään. En osaa yhtään luottaa siihen, että tammikuussa saisin syliini ihan oikean ihmisen.
Jotenkin toivoisin, että alkaisi edes jotain oireita, niin voisi siitä sitten arvailla, että jotain tapahtuu tuolla sisuksissa... Nyt on vaan ajoittain sellaista painetta/närästystyylistä jomotusta/pistelyä kohdun seudulla. Ja väsyttää kyllä pirusti.
Tunnin sisällä voi olla todella luottavainen ja toisaalta täysin lamaantunut olo. Joko tämä oikeasti on totta tai sitten vaan suurta fuulaa. Tähän saadaan ratkaisu viimeistään 4.6. Varasin nimittäin tuolle päivälle varhaisraskauden ultraäänen. Se ei ole mikään seurantaohjelmiin kuuluva ultra, vaan ihan ylimääräinen. Silloin on kasassa viikkoja 7+3, jos oma kalenterini pitää paikkansa.
Neuvolaan en ole vielä uskaltanut soittaa. Vähän jännittää. Entä jos peli vihelletäänkin sitten poikki ennen kun neuvola ehtii edes olla? Sitäpaitsi sinne on hirmu vaikea soittaa, kun soittoaika on vaan puoli tuntia arkisin klo 12:00-12:30. Just siinä hetkessä sitä on usein niin uppoutunut töihin, ettei lainkaan huomaa... Pitää varmaan laittaa kännykkä piipittämään sellaisena päivänä, kun mun huonekaveri ei ole paikalla.
Suuri vertaistukeni ja helpotukseni, vauvakanava, tuntuu oudolta. Vanhat tutut tyypit jatkaa yritysten ja pettymysten kierteessä, kun itse tekisi mieli purkaa ihmetystään... Odotusketjut puolestaan ovat täynnä outoja termejä, 10 vuotta nuorempia kolmatta odottavia ja ties mitä, mistä en tajua mitään.
Tähän saakka en ole selvittänyt mitään raskausjuttuja. En tiedä mistään mitään. Tiedontarve on ihan älytön. Tekisi mieli vaan imuroida itseensä tietoa alkionkehityksestä, mutta toisaalta pelottaa, että tässä käy huonosti ja tiedän sitten liiankin hyvin, missä kehitysvaiheessa milloinkin oma pienokaiseni olisi ollut... Nyyh ja pah. Tosi vaikeeta.
Sen kuitenkin tein, että pelastin itselleni legendaarisen Hymy-helistimen. Tilasin perinteisen punaisen. Hymy-helistin on ollut äitiyspakkauksissa pitkään, mutta 2010 pakkauksesta eteenpäin sitä ei siellä enää ole. Kotimainen yritys pistää pillit pussiin ja viimeiset helistimet myydään pois. Olkoon tämä helistin ensimmäinen hankinta tulevalle pienokaisellemme tai toimikoon se muistona tulevaisuudessa siitä ihkaensimmäisestä ja ehkä ainoasta plussastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti