Elämän ihme

Nyt se on sitten tehty. Olin katsomassa pientä vauvaa. Hän oli ihan mahdottoman suloinen ja pikkuinen, hentoinen ja ryppyinen. Häntä olisi voinut katsella loputtomiin, niin kauniilta, pieneltä ja viattomalta hän näytti. Etukäteen ajattelin, että voisin ehkä ottaa hänet syliin. Sitä en kuitenkaan vielä uskaltanut. Tyydyin vain katselemaan ja ihastelemaan. Hiukan koetin poskea, hiuksia, pieniä sormia ja varpaita...

Huoh. Jotenkin hän oli niin ihmeellinen ja epätodellinen, etten osaa edes ajatella, että tuollainen voisi joskus tulla meistäkin tuloksena.

Muuten en ole edelleenkään edes itkenyt, paitsi nyt mennen tullen autossa kun ajelin kohti pääkaupunkia. Koska koirat ei olleet kyydissä saatoin luukuttaa musiikkia todella kovalla. Jotenkin alusta saakka minuun on kolahtanut jotenkin todella syvälle Jenni Vartiaisen kaunis kappale: Missä muruseni on? Ei se nyt suoraan tähän tilanteeseen istu, mutta jostain syystä se saa mut tunteiden valtaan.

Jenni Vartiainen: Missä muruseni on?
Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

BTW: Tänään on dpo 12 ja pakotus kohdun tietämillä on jatkunut. Ehkä jopa voimistunut. Tästä syystä tein tänään testin, kun pääsin kotiin. Negahan se, eli valmistaudutaan siis vastaanottamaan jälleen täti punainen ja suunnataan katseet tulevaisuuteen. Tämä vauvaprojekti saa jatkoa seuraavaksi ilman clomeja, ihan luonnollisella kierrolla. Kamaluushormoneja en halua nyt jatkaa, yksi kuuri on vielä jäljellä. Sitten odotellaan keskussairaalasta yhteydenottoa, joka toivottavasti tulee ennen kesää.