Kun sain tietää sisälläni kasvavasta elämästä, paistoi aurinko ja edellisenä yönä puihin puhkesi lehdet. Olin varovaisen onnellinen ja itkin, onnesta. Vihdoinkin.
Sinä päivänä ja seuraavana kun selvisi, ettei elämä ollutkaan elämää, satoi molempina kaatamalla runsaat 31 mm molempina päivinä. Jälleen itkin, surusta ja ikävästä. Näin tässä kävikin.
Mä olen todella pahoillani teidän puolestanne.
VastaaPoistaVoimia ja niitä aurinkoisiakin päiviä!
Ei voi olla totta! Oon todella todella pahoillani. Paljon jaksamista surun keskelle!
VastaaPoistaKiitos ihanat. Eipä tämä kyllä kovin toivottu käänne ollut, mutta nokka pystyyn ja tuulta päin.
VastaaPoista