Uusi kierros alkoi jälleen. Lähes ärsyttävän tarkasti neljäntenätoista päivänä ovulaatiosta. Nyt kun tuli se ovulaatiokin bongattua hetkilleen, niin voisi sanoa, että noin 13 ja puoli vuorokautta ovulaatiosta vuodon alkuun.
Tällä kertaa turhaa lupailevia oireita olivat:
- Tissiosaston arkuus, joka alkoi nännien ympäristön ja "sisäpuolen" kipeytymisellä jo ennen pregnyliä kaksi viikkoa sitten. Ovulaation jälkeen arkuus levisi koko rintoihin, dpo 8-9 viikonloppuna meinasi hellittää, mutta dpo 10 palasi takaisin... Jossain vaiheessa ajattelin, että tissit on saaneet kylmää lomareissulla pohjoisessa kun pidin perustopattujen rintsikoiden sijaan urheiluliivejä. Loppukierrosta käytössä oli "loppukuun liivit" jotka on siis yleensä ja etenkin alkukierrosta ihan liian isot. Näin pitkäkestoista arkuutta ei ole ennen ollut, muutaman päivän kestävää kylläkin.
- Mahan repäisykipuilu ja "painaminen". Välillä kohdun seudulla tuntui sellaista kummallista painetta ja dpo 10-11 kahtena iltana kun sängyssä lueskelin ja vähän rivakammin liikuin (yskäisy/nauru tms), niin alamahasta repäisi oikein kipiästi.
- "Sellainen olo". Dpo 10 oli ihan sellainen raskaana oleva olo... Ihan rupesin taas googlailemaan pallomahalle soveltuvia hääpukumalleja ja olo oli muutenkin luottavainen. Jopa herkuttelin ennenaikaisen testauksen ajatuksella. Seuraavana aamuna olo oli kateissa, eikä ollut yhtään sellainen raskas olo. Eikä se olo sitten palannutkaan.
- Lämmöt pysyi luteaalitasolla ja kn tiiviisti supussa dpo 12 asti, sitten eilen dpo 13 lämmöt oli jo alamäessä
Seuraavaksi lähdetään siis kohti inseminaatiota. Piikittelyt pitäisi ohjeistuksen mukaan aloittaa nyt sitten lauantaina ja siitä matkataan sitten kohti inssiä. Haastetta tähän kierrokseen tuo yksi työmatka, joka osuu juuri ensi viikon ke-illasta pe aamupäivään. Tuolle aikavälille täytyisi ilmeisesti sovittaa ensimmäinen seurantaultra... Huomenna aamulla soitan klinikalle soittoaikana ja sitten selviää, että mitäs nyt sitten? Viiden pistoksen jälkeen seuranta on liian aikaista ja kymmenen jälkeen tehtävä ensimmäinen seuranta kaiketi liian myöhään. Mitä mä nyt teen?
Tuo on kyllä kaikista pahinta, kun on lupaavat oireet ja silti lyödään alas. Onneksi pääsette kuitenkin heti etenemään hoitoihin, joissa on paremmat onnistumisprosentit. Hirmuisesti onnea ja paljon jaksamista uuteen kiertoon!
VastaaPoistaPöh, luin huolimattomasti, kun en huomannut tuota ultraongelmaa. Toivotaan, että klinikalla osaisivat sovittaa sen sinulle sopivaan väliin.
VastaaPoistaKiitos Em, kun jaksat aina käydä täällä tsemppaamassa... Itse en paljoa noihin insseihin usko ja katse onkin jo melkein käännetty ensi vuoteen ja jytkympiin aseisiin. Raivaahan se inssikin tietysti yhden (tai kaksi; valikoidut simpat ja kohtuun asti pääsy) estettä raskautumisen tieltä, mutta odotukset ei silti ole kovin korkealla. Jos vaikka käänteinen psykologia toimisi (eli jos ei usko ollenkaan, niin ei odotakaan kummoisia ja sitten onnistaisikin)?? Joopa joo... :D
VastaaPoistaTäytyy nyt vaan toivoa, ettei yksi kahden päivän työmatka kaada koko hommaa...
Pessimisti ei pety -asenne tuntuu välillä parhaalta selviytymiskonstilta. Itsekin harrastan sitä. Kyllä sitä silti myös sisukkaasti uskoo ihmeisiin, ainakin salaa, eihän sitä muuten jaksaisi.
VastaaPoista