Loppukierron heiluri

Ihanaihana syyslomareissu pohjoiseen on takana ja olemme palanneet takaisin arkeen. Matkalla näimme väläyksen oikeasta talvesta! Oli ihanaa ja todella virkistävää nähdä aurinkoa ja lunta yhtä aikaa. Siinä ei voi kuin hymyillä.

Tunteet seilaavat taas laidasta laitaan. Myllerryksestä huomaa, että kierron vaihtuminen lähestyy. Pitkästä aikaa koko loppukierron (nyt jo kaksi viikkoa) on rinnat olleet koko ajan todella arat. Syypäänä taitaa olla ihan ehta keltarauhanen.

Vielä toissailtana olin aika varma, että tässä voisi käydä vielä hyvinkin. Eilinen päivä oli ailahteleva, välillä luottavainen ja teki jopa mieli lietsoa oireistoja, välillä taas luottamus onnistumiseen katosi ja kaikki tuntuu vaan päättyvän aina totutusti. Miehellekin riehuin tyhmistä tyhjänpäiväisyyksistä, kuten toimimattomasta kylpyhuoneen lattialämmityksestä ja liian hitaasta ja kalliista nettiyhteydestä.

Tänään on ollut aamusta alkaen selkeä PMS-olo. Kiukuttaa ja itkettää, tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Tänään on dpo 12, uusi kierto alkanee lähipäivinä, ehkä jo huomenna. (Vaikka lämmöt on edelleen luteaalitasolla ja tissit arat.) Aamulla keitin kupin valmiiksi.

Vähään aikaan en ole uskaltanut näin loppukierrosta kirjoittaa tänne mitään. Aina tuntuu, että jos jotkin tuntemukset herättävät positiivisia ajatuksia raskautumisen suhteen ja niitä erehtyy kirjaamaan julkisesti, niin seuraavaksi läimästään märällä rätillä kasvoille. Parempi on ollut olla sanomatta mitään. Toisaalta sitä aina tässä vaiheessa pohtii tuntemuksiaan, että mitähän aiemmin on mahtanut olla ja koittaa kaivella jotain viestejä, mutta eihän niitä kyllä löydy.

Tälläkin kertaa kävi niin, että eilen kirjoittelin uskotuille virtuaalivertaistukiystävilleni vauvakanavalla oirelietsontaviestin ja aloin itsekin rakennella pienenpientä pilvilinnaa. Muutama tunti sen jälkeen olo muuttuikin jo kurjaksi. Tuli sellainen olo, ettei kyllä yhtään pitäisi luottaa eikä toivoa. Pitäisi vaan jaksaa odottaa hiljaa ja olla ajattelematta, uskomatta, toivomatta ja ehkä hengittämättäkin?

Noh, jos taaskaan ei onnistuta, niin selviänpä monista kiusallisista pakkojuopottelujuhlista helpommalla. Ja päästään kokeilemaan inssien autuuttakin. Onpahan oikein mahtava juttu.

Marraskuu on kyllä ylivoimaisesti pahin kaikista kuukausista. Onneksi se on kuukauden päästä ohi.