IUI I odottaa muutaman päivän päässä. Seurantaultrassa näkyi 16 mm rakkula, eli kasvu oli reipastunut silmissä sitten perjantain. Tänään pistän vielä yhden puregon-pistoksen, joka hieman vielä kasvattaa rakkulaa (ja toivottavasti myös jättimunaa sen sisällä). Huomenna on sitten taas pregnylin vuoro, onneksi se sekoittelu ja iso neula ei enää kahden kerran jälkeen juurikaan jännitä.
Perjantaina koittaa sitten varsinainen inseminaatio. Mies toimittaa tuotoksensa laboratorioon aamulla. Haasteen tähän tuo välimatka, joka meiltä kotoa sairaalaan on noin tunti. Tunnin kuluessa näytteenotosta pitäisi näyte saada laboratorioon ja näin ollen pitää siis ajella nilkka ojossa ja purkki kainalossa tai luottaa siihen, että näytteenotto (vai -anto??) onnistuu sairaalan vessassa. Luvassa ei ole väestöliiton tapaan gepardityynyjä, ei lehtiä, ei videoita eikä muutakaan hommaa helpottavaa materiaalia, ainoastaan sairaalan wc.
Parin tunnin kuluttua miehen visiitistä onkin sitten minun vuoroni. Siinä vaiheessa toivottavasti jättimunani on valmis kohtaamaan valioluokan simppaset. Toimenpidepöydältä olenkin sitten valmis jatkamaan suoraan työpaikan pikkujouluihin.
Utelin rivien välistä vähän tulevasta... Lääkäri selitti kirkkain silmin, että inseminaatioiden onnistumistodennäköisyys eli vauva-kotiin-prosentti ei ole lähellä sataa (ai ei vai?? o_O) vaan noin 15 %. Itse en kyllä todellakaan usko edes tuohon viiteentoista, niin harvassa on ne positiiviset inseminaatiokokemukset, mitä olen löytänyt edes netistä. Jos siittiösaalis on hyvä, niin näitä tehdään sitten kahdesta neljään, yleensä kolme tai neljä kierrosta. Viimeksi oli puhe kahdesta, nyt neljästä... en kuitenkaan jaksanut alkaa vääntämään.
Inseminaatioiden jälkeen siirrytään sitten koeputkihedelmöityksiin (joo... IVF... o_O), joihin ei kuulemma ole "kovin pitkää" jonoa, joidenkin kuukausien mittainen ehkä. Katsotaan nyt sitten, että ehditäänkö ikinä IVFään asti ennen ensi kesää.
Joka tapauksessa alkaa näyttää siltä, että pienistä inssitoivonkipinöistä huolimatta voin alkaa ommella hääpukuani kasaan. Maaliskuisten häiden puvun palaset odottaa puvun kokoamista. Vetkuttelu kokoamisen kanssa taas on odottanut toiveikkaana, että olisi tarvetta mahduttaa pukuun jonkinlainen maha. Luulisin, että tätä tarvetta ei tuolloin vielä ole, joten taidan laittaa ompelukoneen laulamaan.
(jos se raskaus vaikka sillä sitten alkaisi????)
Hei ja paljon tsemppia tulevaan inseminaatioon! Minulle sanoi lapsettomuusklinikan lääkäri myös, että todennäköisyys raskautua ovulaatioinduktion+inseminaation avulla on tosiaan aika heikko, 10-15%. Ei paljon innostanut mutta kolmannella kierroksella onnistui, joten kai se on pakko uskoa, että sekin on mahdollista, vaikka uskoa ei itsellä noihin hoitoihin missään vaiheessa ollut ja ajattelin vain, että pakko on nämä käydä läpi ennen tosi toimia.. Lääkkeitä minulle lisättiin kierros kierrokselta, ja kolmannella kierroksella oli jo clomifenit, puregonit, pregnylit ja lugesteronit mukana. Joten peukut pystyssä täällä ollaan teidän plussaamisen puolesta!
VastaaPoistaTässä myös toinen positiivinen kokemus jotta et vielä heittäisi toivoa nurkkaan:
VastaaPoistaYritystä takana 2 vuotta. Viime vuoden joulukuussa söin clomifeniä kolme kuukautta, mutta en tullut raskaaksi. Tässä vaiheessa sain gynekologiltani lähetteen julkisen puolen lapsettomuustutkimuksiin.
Elokuussa 20010 aloitettiin clomit uudelleen ja tällä kertaa tehtiin lisäksi myös inseminaatio. Kiroilin mielessäni, koska olimme jo kokeilleet clomeja ja aiemmin ne eivät edes kypsyttäneet munasoluja joka kuukausi! Odotin jo pääsyä "oikeisiin" hoitoihin, sillä "eihän kukaan näillä inseminaatioilla onnistu" ;) ...Vaan meillä kävikin niin, että kaksi viikkoa ensimmäisen inseminaation jälkeen tein plussatestin ja nyt mennään jo rv 15!
Onnelliseen loppuun on toki meilläkin vielä aikaa, mutta kiitos inseminaation -nyt olemme lähempänä kuin koskaan ennen!
Tsemppiä hoitoihin!
JEE!! Ihanaa, että löytyy anonyymejä inssikävijöitä, jotka jaksavat valaa toivoa inssienkin tehoon. :) On myönnettävä, että vaikka kuinka ääneen sanon ja kirjoitan, etten usko onnistumiseen, niin silti menin eilen laskemaan kalenterista (ekaa kertaa moneen kuukauteen) että koska se lapsi sitten syntyisi jos nyt onnistuttaisi kuitenkin. :D Salaa siis uskallan luottaa siihen, että onnistumisen mahdollisuudet olisi ainakin vähän paremmat kuin tähän saakka... Mutta ei kerrota sitä kellekään ;)
VastaaPoistaKirppu,
VastaaPoistaMinä vielä käyn lisäämässä anonyymit kommenttini. Meillä oli tuossa vaiheessa miehen kanssa takana noin 2 vee "saa tulla kun tulee" -päätöksestä ja erilaisia lääkkeitä kiertoa tukemaan käytetty vuosi ilman tulosta, vaikka periaatteessa oli ihan hyvät mahdollisuudet. Jatkettiin samoilla lääkkeillä + inssillä ja ekasta kerrasta nappasi poitsumme tiukasti kiinni. Nyt eskoinen 1,5 kk ja toinen työn alla.
Tämän uuden kierroksen ensimmäinen inssi suunniteltu ensi kuulle ja toiveet korkealla, vaikka en ihan jaksakaan uskoa että onnaisi ekasta kierrosta tälläkertaa. Ei kuitenkaan hinkua rankempiin hoitoihin.
Plussatuulia ja hyvää mieltä :)
:) tarkoitin siis sanoa että esikoisemme on 1 v ja 5 kk! :)
VastaaPoistaItse tiedän monia joilla inssi ollut "riittävä" apu. Toivon että teilläkin .. ja meilläkin uudelleen :)
Kiitos anonyymista kokemuksestasi! En ole aikoihin enää edes etsinyt inssikokemuksia, mutta tosiaan lyhyt kuukelointi aiheesta sai joskus sellaisen olon, että inssionnistumiset ovat harvassa.
VastaaPoistaOn ihanaa kuulla näitä onnistumistarinoita! Varsinkin näin piinaviikolle ne luovat positiivista fiilistä.
Toivotaan, että inssi on teille toistamiseenkin yhtä tehokas! Ja tosiaan meille kans. Viikon päästä tämä sitten selviää... Hui!