Laskinpa juuri, että olen ollut vauvakuumeessa putkeen tässä vaiheessa 650 päivää (alkaen yk 1 alusta). Voisin väittää, että yhtäkään näistä päivistä en ole viettänyt miettimättä sitä, kuinka paljon haaveilenkaan omasta lapsesta ja raskaudesta. Noihin päiviin en laskenut niitä kymmentä päivää, jotka sain olla raskaana toukokuussa 2010. Päiviin mahtuu onnellisia, luottavaisia ja aurinkoisia ja toisaalta ahdistavia, surullisia ja tuskaisia päiviä.
Päiviin mahtuu läheisten ystävien lasten syntymisiä yhteensä 3 ja syntymäpäiviä, muutamia keskenmenoja (yksi oma ja muiden), positiivisia raskaustestejä, puskista yllättäneitä raskausuutisia. Paljon iloa ja onnea, toisaalta surua, selittämätöntä, jostain syvältä kumpuavaa vihaa, turhautumista ja kateutta.
Tänään on dpo 8. Mitään tavallisesta poikkeavaa "oiretta" en jaksa etsiä. Yritän vaan jaksaa odottaa luottavaisena muutaman päivän lisää.
Yksi välietappi on taas edessä noin kuuden päivän päästä. Siinä vaiheessa vauvakuumepäiväluvun kasvaminen katkeaa tai jatkuu taas vähintään seuraavat 30 + x päivää.
Tuleekohan joskus 1000 päivää täyteen? Entä 1500? tai 2000? Tuntuukohan silloin jotenkin erilaiselta kuin nyt?
Ihan hemmetin pitkä aika kyllä. Toivoisin niin kovin sitä onnea teille nyt viimein. Edelleenkin ne peukut on täällä pystyssä :).
VastaaPoistaKiitos Sissi. Olet ihana, kun jaksat aina käydä tsemppaamassa.
VastaaPoista