Oviksen jälkimainingeissa vasemman puolen munasarjan kohdilta jomottelee.... Olisikohan siellä jättimäiset kaksi keltarauhasta? Voisiko olla niin, että myös se pikkuisempi rakkula olisi toden totta ehtinyt mukaan Pregnyl-buustiin...
Olen saanut itseni jo pari kertaa kiinni haaveilemasta onnistumisesta. Jos nyt vihdoin kahdeksastoista kerta toden sanoisi ja olisi meidän vuoro? Jos toinen munista edes hedelmöittyisi, vielä kiinnittyisikin näiden jomottelevien keltarauhasten vahvistamaan limakalvoon ja kokisi itsensä siinä niin mukavaksi, että jatkaisi jakautumistaan ihan oikeaksi ihmiseksi asti...
Ja täysin absurdi haave on myös hiipinyt mieleen, voisiko niitä tulla oikeasti kaksi?? Ajatelkaa, kaksoset? Joka tapauksessa meillä on nyt tuplamahdollisuus tällä kertaa, ikään kuin kostoksi kaikista niistä pitkistä kierroista, jotka on vähentäneet meidän onnistumiskertojen määrää näiden melkein parin vuoden aikana.
Tuplaonnistuminen tuntuu nyt juuri yhtä todennäköiseltä kuin seitsemän oikein lotossa. Mahdollista, muttei millään tapaa todennäköistä.
Haaveilu on kyllä ihanaa ja tekee hyvää loputtoman odotuksen ja pettymisen keskellä. Teillähän on varmasti nyt hyvät mahkut onnenpotkuun. Tosi mahtavaa! Peukut on teille pystyssä :).
VastaaPoistaKiitos! Kyllä haaveilu oikeasti onkin kivaa. Aina siihen ei vaan pysty, mutta silloin kun haaveilee, niin tuleehan siitä hyvä mieli.
VastaaPoistaHeips! Onnea vaan yrittämiseen, toivottavasti tuon teidän pitkän historian jälkeen tärppää ja olisihan se ihan "oikein" teille jos sieltä putkahtaisikin tuplat ;) Me ainakin miehen kanssa haaveillaan kovasti kaksosista, mut kun siihen tilaukseen ei taida oikein voida vaikuttaa niin otetaan tyytyväisenä myös yksöset vastaan :D
VastaaPoista